Inflaatiomme on pääosin kotikutoista

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Ilkka Lehtinen on Tilastokeskuksen hinnat ja palkat -yksikön kehittämispäällikkö. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 4-5/2008

Syy irti päässeestä inflaatiosta on yleisesti vyörytetty maailmalle - globalisaation, öljyntuottajien ja ruokakeinottelijoiden piikkiin. Inflaatioasiantuntijan mukaan kuitenkin valtaosa hintojen noususta on aiheutunut kotimaisista syistä.

_____

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti inflaatiosta ja sen syistä. Keskustelua on herättänyt ennen kaikkea ruuan maailmanlaajuinen hinnannousu ja sen vaikutus suomalaisten kotitalouksien talouteen. Lisäksi eduskunnan päättämät hyödykeverojen ja julkisten maksujen muutokset ovat herättäneet intohimoja kansalaisten keskuudessa. Kun tähän lisätään vielä energian maailmanmarkkinahintojen nousu ja viimesyksyiset palkankorotukset, ovat ainekset vanhalle kunnon inflaatiolle valmiina.

Onko nykyinen 4,2 prosentin inflaatio sitten itse aiheutettua vaiko tuontitavaraa? Suomen inflaatio on ollut vuosina 1992-2007 keskimäärin 1,6 prosenttia vaihdellen 0,2:n ja 3,4 prosentin välillä (Kuvio 1). Toukokuun yli neljän prosentin inflaatio on korkein tällä ajanjaksolla.

Kuvio 1. Suomen vuosi-inflaatio 1992-2007 ja toukokuu 2008

Lähde: Tilastokeskus

Inflaation syitä voidaan tarkastella usealla eri tavalla. Kokonaisinflaatio voidaan jakaa esimerkiksi kulutuksen pääryhmiin, laskea erikseen verojen, julkisten maksujen, korkojen tai energian hintavaikutukset tai vaikkapa ravinnon raaka-aineiden hinnanmuutosten vaikutukset kokonaisinflaatioon. Myös tuonnin inflaatiovaikutukset voidaan arvioida. Kun kokonaisinflaatiosta on puhdistettu kaikki edellä mainitut tekijät, jää jäljelle todellinen pohjainflaatio eli kotimaisen liikesektorin aiheuttama inflaatio, joka muodostuu palkkojen, kuljetuksen ja teollisuuden ja kaupan katteiden nousuista sekä tuottavuuden kehityksestä.

Inflaation pilkkominen osiin esimerkiksi raaka-aineiden vaikutuksen osalta ilman laajaa informaatiota hinnanmuodostuksesta on vaikeaa. Jatkossa esitettyjä tuloksia tulee tulkita tätä taustaa vasten. Tulosten suuruusluokat ovat kuitenkin oikeansuuntaiset.

Maitotuotteet kallistuneet eniten

Elintarvikkeiden hintojen nousu on ollut nopeinta viimeisen vuoden aikana kuten kuviosta 2 nähdään. Hinnat ovat nousseet 9,5 prosenttia. Seuraavina tulevat asuminen, alkoholi ja tupakka sekä ravintola- ja hotellimenot reilun viiden prosentin nousulla.

Terveydenhoitomenot ovat pysyneet lähes ennallaan, kiitos silmälasien hintojen laskun. Viestinnän hinnat ovat laskeneet prosentin verran kännykän hintojen laskun ansiosta.

Kuvio 2. Kuluttajahintaindeksin pääryhmien vuosimuutos toukokuussa 2008

Lähde: Tilastokeskus

Elintarvikeryhmän sisällä kehitys vaihtelee paljon (Kuvio 3). Eniten ovat nousseet maitotaloustuotteiden hinnat, lähes 20 prosenttia. Seuraavaksi eniten ovat nousseet rasvat sekä hedelmät ja marjat.

Yksittäisistä tuotteista eniten ovat nousseet vehnäjauhot 50, makaroni 31 ja maito 26 prosenttia.

Hedelmien ja marjojen sekä vihannesten hintojen vuotuinen nousu vaihtelee paljon eri kuukausien välillä. Tähän vaikuttaa säätilan ja satojen erilaisuus eri vuosina sekä kotimaisen ja tuontitarjonnan suhteen muuttuminen.

Kuvio 3. Elintarvikeryhmien hintojen vuosimuutos toukokuussa 2008

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Raaka-aineiden osuus hinnasta pieni

Elintarvikkeiden hintojen kehityksessä on oleellista tuotteen jalostusaste. Mitä enemmän tuotteessa on teollista jalostusta ja työtä, sitä vähemmän raaka-aineen hintojen nousu vaikuttaa lopputuotteen hintaan. Hyvänä esimerkki tästä on vehnän tie pellolta leipähyllylle. Mitä pidemmälle pellosta päästään ja jalostusaste nousee, sitä pienempi on raaka-aineen osuus lopputuotteesta ja raaka-aineen hinnannousun vaikutus vähittäismyyntihintaan jää pienemmäksi (Kuvio 4).

Vehnän tuottajahinta nousi viime vuoden heinäkuusta lokakuuhun 124:sta 220 euroon tonnilta eli 77 prosenttia. Toukokuussa 2008 vehnän tuottajahinta oli 202 euroa. Tämän vuoden elo-syyskuun vehnäfutuureja myydään tällä hetkellä Suomessa 177 euron tonnihintaan. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kuluttajahinnoille, jos vehnän tuottajahinta todella laskee.

Kuvio 4. Hintojen vuosimuutos toukokuussa 2008

Lähde: Tilastokeskus

Taulukossa 1 on verrattu eräiden elintarvikkeiden kuluttajahintoja toukokuussa 2007 ja 2008. Keskihinnat on laskettu kuluttajahintaindeksiä varten kerätystä hinta-aineistosta. Hintatilastosta voi saada erilaisen vuosimuutoksen kuin mitä on indeksissä. Keskihintatilastoon on otettu kaikkien tuotteiden hinnat sellaisenaan. Indeksissä on voinut tapahtua keruuliikkeiden vaihtoja; tuotteen valmistaja tai tuotteen laatu on voinut muuttua. Kuluttajahintaindeksi lasketaan laatupuhdistettuna hintaindeksinä, vain puhdas hinnanmuutos otetaan mukaan.

Taulukko 1. Eräiden elintarvikkeiden keskihinnat toukokuussa 2007 ja 2008

Tuote Yksikkö Toukokuu Muutos
    2008 2007 euroa %
Vehnäjauho 2 Kg 1,20 0,84 0,36 42,9
Sarvimakaroni 400 g 0,42 0,34 0,08 23,5
Sekahiivaleipä 1 Kg 4,16 3,91 0,25 6,4
Naudan paisti 1 Kg 11,89 9,87 2,02 20,5
Porsaan leikkeet 1 Kg 12,11 11,21 0,90 8,0
Broilerin rintafile 1 Kg 11,39 10,56 0,83 7,9
Nakit 1 Kg 5,90 5,40 0,50 9,3
Rasvaton maito 1 L 0,90 0,72 0,18 25,0
Edamjuusto 1 Kg 9,04 7,57 1,47 19,4
Kananmunat 1 Kg 3,03 2,74 0,29 10,6
Voi 500 g 2,93 2,40 0,53 22,1
Omena 1 Kg 2,01 1,80 0,21 11,7
Tomaatti 1 Kg 3,22 2,88 0,34 11,8
Kurkku 1 Kg 1,46 1,85 -0,39 -21,1
Sokeri 1 Kg 1,04 1,02 0,02 2,0
Suklaalevy 200 g 1,73 1,64 0,09 5,5
Jäätelöpaketti 1 L 1,52 1,30 0,22 16,9
Kahvipaketti 500 g 2,84 2,59 0,25 9,7
Kolajuoma 1,5 L 1,64 1,60 0,04 2,5
Täysmehu 1 L 1,00 0,90 0,10 11,1

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Inflaatiopaineita vielä julkisessa liikenteessä ja matkoissa

Kuluttajahintaindeksin kehitys voidaan jakaa sen mukaan, mikä on kunkin hyödykeryhmän vaikutus kokonaisindeksiin. Oleellista on hintojen muutoksen lisäksi hyödykeryhmän paino-osuus kokonaiskulutuksesta.

Kuviosta 5 nähdään, että toukokuun 4,2 prosentin inflaatiosta reilut 1,5 prosenttiyksikköä eli noin 40 prosenttia oli peräisin elintarvikkeiden ja ravintolaruokailun hintojen noususta.

Seuraavaksi suurin vaikutus oli sähkön, bensan ja polttoöljyn hintojen välittömällä nousulla. Energiatuotteiden hintojen nousu on vaikuttanut myös epäsuorasti matkojen, kuljetusten sekä tuotteiden valmistuksen kautta kaikkien tavaroiden ja palvelujen hintoihin.

Julkisen liikenteen ja valmismatkojen hinnat ovat nousseet viimeisen vuoden aikana vain 1,7 prosenttia. Inflaatiopaineita on siis tulossa vielä tältä suunnalta.

Energiatuotteiden välitön inflaatiovaikutus oli toukokuussa 1,1 prosenttiyksikköä eli noin neljäsosa koko inflaatiosta. Vuokrien, asuntojen hintojen ja korkojen yhteisvaikutus oli 0,9 prosenttiyksikköä. Vuokrien osalta on nousupaineita jatkossakin, mutta asuntojen hintojen ja rakennuskustannusten hintapaineet ovat hellittäneet viime kuukausina.

Korot ovat jälleen nousussa, ja kansalliseen indeksiin tulee nousupaineita. Alkoholin ja tupakan hintojen nousun vaikutus kokonaisindeksiin oli vajaat 0,4 prosenttiyksikköä. Tämä tulee valtaosaltaan alkoholiveron noususta vuoden alussa. Muiden tavaroiden ja palvelusten inflaatiovaikutukseksi jäi 0,3 prosenttiyksikköä.

Kuvio 5. Toukokuun inflaation - 4,2% - jakautuminen tärkeimpiin osatekijöihin

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Inflaatiosta lähes 60 prosenttia kotimaista perua

Taulukossa 2 on jaettu toukokuun 4,2 prosentin hintojen nousu kotimaisiin vero- ja muihin vaikutuksiin sekä tuontiraaka-aineisiin ja muuhun tuonti-inflaatioon. Laskelmat ovat karkeita ja suuntaa antavia. Kotimaiseen vaikutukseen on laskettu veronmuutokset, vuokrat, asuntojen hinnat, muu asuminen sekä palkkojen, jakelun, teollisuuden ja kaupan katteiden hintakehitys. Tuonnin piikkiin on mennyt ravinnon ja energian raaka-aineiden hintojen nousu, korkojen nousu sekä tuontitavaroiden hintojen muut nousut ja laskut.

Taulukko 2. Vuosi-inflaation jakautuminen kotimaiseen ja tuontiin

  Kotimaiset   Tuonti   Yhteensä
  Verovaikutus Palkat, katteet Raaka-aineet Muu tuonti  
Ravinto   0,6 0,6   1,3
Alkoholi ja tupakka 0,2 0,1 0,0   0,3
Bensa, polttoöljy, sähkö 0,2 0,1 0,8   1,1
Henkilöautot -0,3       -0,3
- Vuokrat   0,3 0,0   0,3
- Korot (ml kulutuslain.)       0,3 0,3
- Asuntojen hinnat   0,2     0,2
- Muu asuminen   0,1 0,1   0,2
Muut tavarat ja palvelut 0,1 0,9 0,3 -0,4 0,9
YHTEENSÄ 0,2 2,2 1,8 0,0  
  2,4 1,8 4,2

Lähde: Tilastokeskus

Ravinnon osalta myös kotimaisten raaka-aineiden hintojen nousu on tulkittu tuonniksi ravinnon raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen yleisen nousu myötä. Vilja-, maito- ja lihatuotteiden raaka-aineiden hintojen nousun vaikutuksia kuluttajahintaan on vaikea laskea tarkasti. Laskelmat on tehty yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa.

Lopputuloksena on, että ruuan hintojen noususta noin puolet on peräisin raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen noususta. Toinen puoli tulee kuljetusten ja palkkojen nousuista sekä teollisuuden ja kaupan katteista.

Laskelmien mukaan alkoholi-, energia- ja autoverojen vuodenvaihteen muutosten kokonaisvaikutus kuluttajahintaindeksiin oli 0,2 prosenttiyksikköä. Alkoholin ja energiaverojen vaikutus oli 0,5 prosenttiyksikköä. Autoveron vaikutus mukaan laskien käytettyjen autojen hintojen lasku oli 0,3 prosenttiyksikköä. Käytettyjen autojen hintojen lasku on tulkittu tässä autoveron laskun aiheuttamaksi.

Muiden valtion tai kuntien tariffien korotusten hintavaikutus on ollut viimeisen vuoden aikana maltillista. Julkisen sektorin tariffien vuosinousu oli toukokuussa 2,7 prosenttia ja kokonaisindeksivaikutus jäi 0,1 prosenttiyksikköön. Elokuun alussa voimaan tulevat terveydenhoidon ja päivähoidon tariffikorotukset tulevat muuttamaan tilanteen.

Kokonaisuudessaan kotimaisen inflaation osuudeksi saadaan 2,4 prosenttiyksikköä ja tuonnin 1,8 prosenttiyksikköä (Kuvio 6). Lähes 60 prosenttia toukokuun inflaatiosta oli siis kotimaista perua.

Kuvio 6. Toukokuun inflaation - 4,2% - jakautuminen verovaikutukseen, kotimaisiin tekijöihin ja tuontitekijöihin, joihin luetaan raaka-aineiden hintojen nousu

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Globalisaatio jarruttaa edelleen inflaatiota

Viime aikoina on esitetty väitteitä, että maailmanmarkkinoiden kilpailu ja halpatuonti ei enää auttaisi vaimentamaan inflaatiota läntisellä pallonpuoliskolla. Suomen toukokuun inflaatio olisi kuitenkin ollut ilman vaatteiden, kodinkoneiden, silmälasien, ulkomaan lentomatkojen, kännyköiden, elektroniikan ja lelujen halpenemista noin 0,4 prosenttiyksikköä korkeampi. Näihin hyödykkeisiin menee kymmenesosa kotitalouksien kaikesta kulutuksesta.

Kotimaan lentomatkojen hinnat nousivat vuodessa 7,9 prosenttia, kun ulkomaan lentomatkojen hinnat laskivat samaan aikaan 6,5 prosenttia. Kilpailu pitää hinnat kurissa kustannusten noususta huolimatta.

Silmälasien hinnat ovat laskeneet vuodessa 12 prosenttia kansainvälisen kilpailun myötä. Kuviossa 7 on verrattu koko kuluttajahintaindeksin sekä kodinkoneiden, silmälasien, kännyköiden, ulkomaan lentomatkojen ja elektroniikan hintojen kehitystä vuosina 2005-2008.

Kuvio 7. Koko kuluttajahintaindeksin sekä kodinkoneiden, silmälasien, ulkomaan lentomatkojen ja elektroniikan hintojen kehitys 2005-2008, 2005=100

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Myös tuontiraaka-aineiden hinnoissa erilaista kehitystä

Maailmalla on puhuttu paljon riisin ja maissin hintojen noususta ja niiden aiheuttamasta nälkäongelmasta. Näiden hyödykkeiden hintojen nousulla on meille pieni merkitys. Maissia käytetään meillä ihmisravintona hyvin vähän, ja riisipaketin merkitys on pieni - 0,05 prosenttia - kaikesta kulutuksesta. Riisin hinta on noussut meillä viimeisen vuoden aikana 7,9 prosenttia.

Suurempi merkitys meille on ollut kahvin maailmanmarkkinahinnan ja sitä kautta kahvipaketin 11 prosentin hinnannousulla (Kuvio 8).

Vaikka sokeri tuotetaan Suomessa, sen taustalla on EU:n sokeripolitiikka. Sokerin hinta on noussut vuodessa vain yhden prosentin.

Kuvio 8. Riisin, kahvipaketin, sokerin ja tonnikalasäilykkeen hintojen vuosinousu 2007-2008 toukokuu, prosenttia

Lähde: Tilastokeskus

Sivun alkuun

Ruuan hinta noussut tasaisesti vanhoissa EU-maissa

Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vanhoissa EU-maissa melko lailla samaa tahtia (Kuvio 9). Uusissa EU-maissa hintakehitys on ollut huomattavasti nopeampaa. Suomi on 9,5 prosentin hintojen nousulla vanhojen EU-maiden joukossa selvä ykkönen.

Vanhoissa EU-maissa syödään jalostetumpaa ruokaa kuin uusissa EU-maissa. Jalostetun ruuan hinnassa raaka-aineen osuus on pienempi, ja näin raaka-aineiden kuten viljan tai maidon hinnannousu ei näy lopputuotteen hinnassa niin paljon kun raaka-aineen hinnassa.

Hintashokkien yhteydessä halvempien ja kalliimpien maiden hintatasot tasoittuvat. Yhtenäisillä markkinoilla kannattaa viedä elintarvikkeita maihin, joissa saa paremman hinnan kuin kotimaassa. Yhteismarkkinat näyttävät tässä tilanteessa yhden puolensa.

Yhteismarkkinat auttavat heikoimmat maat kasvuun, mutta tuovat mukanaan myös korkeamman hintatason. Tästä on hyvänä esimerkkinä Irlanti. Maa on noussut vanhojen EU-maiden häntäpäästä kirkkaimpaan kärkeen sekä bruttokansantuotteen että hintatason osalta.

Kuvio 9. Ruuan hinnan vuosinousu EU-maissa toukokuussa 2008, prosenttia

Lähde: Eurostat

____________

Sivun alkuun

Bensiinin maailmanmarkkinahinta on käytännössä sidottu euroon

Bensiinin maailmanmarkkinahinta noteerataan virallisesti dollareina. Dollarihinta on noussut viimeisen kahden vuoden aikana lähes 50 prosenttia. Samaan aikaan dollarin kurssi suhteessa euroon on heikentynyt lähes 30 prosenttia. Euroissa laskien kuitenkin bensiinin maailmanmarkkinahinta pysyi lähes ennallaan huhtikuusta 2006 huhtikuuhun 2008 kuten oheisesta kuviosta nähdään.

Toukokuussa hinta lähti selvään nousuun myös euroissa laskien. Näyttää siltä, että käytännössä bensiinin maailmanmarkkinahinta on sidottu euroon.

Huhtikuusta 2007 huhtikuuhun 2008 jalostamohinta nousi 5 ja vähittäismyyntihinta 12 senttiä litralta. 60 prosenttia noususta oli kotimaista johtuen verojen ja jakelun hintojen noususta.

Toukokuussa dollaripohjainen maailmanmarkkinahinta nousi 12 prosenttia huhtikuusta. Dollarin kurssi vahvistui samaan aikaan hieman. Bensalitran kallistuminen kuudella sentillä johtui valta osaltaan (80 %) maailmanmarkkinahintojen noususta.

Veron nousu johtui arvonlisäveron noususta. Kun veroton hinta lisättynä polttoaineverolla nousee, nousee myös arvonlisävero euroissa, vaikka veroprosentti pysyy samana.

Kuluttajahintaindeksiä varten bensiinin hinnat kerätään kuukauden puolivälissä. Kesäkuun puolivälissä maailmanmarkkinahinta oli 1 110 dollaria tonnilta ja dollarin eurokurssi oli vahvistunut muutaman sentin. Kesäkuun kuluttajahintaindeksiin on siten tulossa nousua öljytuotteiden hinnankorotusten myötä.

Bensiinin maailmanmarkkinahinta, huhtikuu 2006

Bensiinin vähittäismyyntihinnan jakaantuminen jalostamo-hintaan, veroihin ja jakelupalkkioon

  Huhtikuu 2006 Huhtikuu 2007 Huhtikuu 2008 Toukokuu 2008
Maailmanmarkkinahinta/tn 700 $ 704 $ 930 $ 1040 $
Dollarin eurokurssi 1,22 1,35 1,58 1,56
Jalostamohinta, ¤/l 1) 0,43 0,39 0,44 0,50
Verot, ¤/l 2) 0,83 0,82 0,88 0,89
Jakelu, ¤/l 3) 0,08 0,08 0,09 0,09
Vähittäismyyntihinta, ¤/l 1,34 1,30 1,42 1,48

Lähde: Kauppalehti, Kuluttajahintaindeksi ja kirjoittajan laskelmat.
1) Jalostamohintana on bensiinin maailmanmarkkinahinta euroina plus kuljetuskustannukset Suomeen.
2) Bensiiniin liittyvät polttoaineverot olivat vuonna 2007 yhteensä 0,5876 ja vuoden 2008 alusta alkaen 0,627 euroa litralta. Arvonlisävero lasketaan hinnasta, jossa on mukana jalostamohinta, polttoaineverot ja jakelu.
3) Jakelupalkkioon on laskettu kaikki erät jalostamon portilta bensapumpulle.

__________

Sivun alkuun

Hintavertailujen salat

Viime aikoina lehdistössä on tullut muotiin tehdä ruokakorien hintavertailuja. Tulokseksi on saatu joissakin tapauksessa hurjia 30-40 prosentin nousuja kolmen-neljän viime vuoden aikana ja jopa 20 prosentin nousuja viime vuoden lopulta.

Samaan aikaan Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin ravintoryhmän hintakehitys on ollut huomattavasti hitaampaa. Missä vika; lasketaanko kuluttajahintaindeksi väärin vai onko lehtien hintavertailut tehty väärin perustein? Seuraavassa muutama ohje, miten hintavertailut tulisi tehdä oikeaoppisesti.

  1. Pitää olla täsmälleen samat tuotteet vertailuajankohtina.
    Valmistajan, pakkauksen ja koon tulee olla täysin samanlaisia. Lehtien vertailussa on esimerkiksi kilo edamjuustoa, ja vertailuajankohtien hinnoista näkyy selvästi, että juustot ovat olleet eri valmistajan tai eri kokoisia pakkauksia. Ei ole järkeä verrata appelsiinin ja banaanin hintoja keskenään eri ajankohdilta. Se ei kerro mitään hintakehityksestä, hintatasosta kylläkin.
  2. Hyödykkeet pitää painottaa kulutuksen mukaan.
    Hintavertailukoreissa pitää mukaan tulevat tuotteet painottaa todellisen kulutuksen mukaan, kuten kuluttajahintaindeksissä tehdään. Vertailukoriin ei saa ottaa yhtä kiloa naudan fileetä ja litraa maitoa, oikea suhde olisi kilo fileetä ja 400 litraa maitoa. Yhtä 400 gramman painoista leipää kohden pitäisi vertailukorissa olla 2 litraa maitoa, yhtä tuoremehulitraa kohti pitäisi olla seitsemän litraa maitoa jne. Nyt vertailukoreissa kalliit ja harvemmin ostetut tuotteet määräävät kokonaiskorin hinta- ja kehityserot.
  3. Pitää verrata saman kuukauden hintoja.
    Eri vuodenaikoina hedelmien ja vihannesten hinnat vaihtelevat paljon, ja myös joulusesonki vaikuttaa hinnoitteluun. Talvella kotimainen tomaatti on kallista ja kesällä halpaa. Usein näkee sen virheen, että verrataan syksyn halvan tuontitomaatin hintaa kevättalven kalliiseen kotimaisen tomaatin hintaan. Samoin näkee vertailuja, jossa syksyn halpaa eurooppalaista omenaa verrataan kalliiseen kevättalven argentiinalaiseen omenaan. Vertailu tulee tehdä samoilta kuukausilta. Eri kuukausien vertailut ovat toki mahdollisia, mutta tuloksia pitää tulkita oikein; ero ei johdu hintojen noususta vaan erilaisten vuodenaikojen hintaeroista.
  4. Tarjoushintaa ei saa verrata normaalihintaan.
    Usein vertailuista näkee, että vertailuhinta on tarjoushinta ja tämän päivän hinta on normaalihinta. Joulukuun tarjouskahvin hintaa verrataan huhtikuun normaalihintaan. Vertailu on sinänsä tehty oikein, mutta kun vertailussa on usein mukana vain vähän kauppoja, niin lopputulos vääristyy. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksissä on mukana 120 kauppaa. Hintakehitys tasoittuu, kun molempina vertailuajankohtina on mukana paljon sekä alennus- että normaalihintaisia tuotteita.

Tilastokeskus kerää joka kuukausi 148:n eri ruokatavaran hinnat 120 kaupasta ympäri Suomea. Yhdestä tuotteesta kerätään parhaimmillaan lähes 250 hintatietoa. Kaupat on valittu sen mukaan, kuinka paljon kuluttajat käyttävät kauppaa; mitä suurempi on kaupan myynti, sitä todennäköisemmin se on mukana hintakeruussa. Mukana on kuukausittain yli 20 000 yksittäistä hintatietoa. Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät täsmälleen saman tuotteen hinnan joka kuukausi. Mukaan otetaan keruuhetkellä oleva hinta, oli se sitten normaali- tai alennushinta. Kun indeksivertailussa on täsmälleen samat tuotteet ja hintahavaintoja on paljon, tasoittuvat eri tekijöistä aiheutuvat hintaheilahtelut ja lopputuloksena on luotettava hintaindeksi.


Päivitetty 9.7.2008