There´s no business like...

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Aku Alanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 3/2008

Menestyksen ennakoimattomuuden takia elokuvatuotannon taloudellisen tuoton arviointi poikkeaa monista muista aloista. Tukipolitiikalla on suuri merkitys alan yrityksille erityisesti Euroopassa.
_____

Elokuvan tekeminen on ollut viime vuosina Suomessa kasvussa ainakin määrällisesti mutta nähdäkseni myös laadullisesti. Kasvun taloustieteellisiä ulottuvuuksia ei ole edes yritetty tutkia.

Yhtenä syynä tutkimuksen puuttumiseen voi pitää sitä, että tuotantoa kuvaavien tilastojen tulkinta on hyvin ongelmallista. Tässä artikkelissa pyrin tuomaan joitakin välineitä analyysiin alan yritystoiminnan osalta.

Kuin rakennusprojekteja

Elokuvien ja videoiden tuotanto on monipolvinen prosessi. Ajallisesti eniten vie heti alussa idean kypsyttely ja perusrahoituksen hankintavaihe. Vasta sen jälkeen alkavat varsinaiset esituotantovaiheet, käsikirjoitus yms. Nämä edeltävät vaiheet ovat luonteeltaan osin taiteellista, osin normaalia liike-elämää palvelevien alojen toimintaa. Vaikkapa arkkitehdin työtä voi hyvin verrata käsikirjoituksen laatijan työhön. Tekijänoikeusasioissa ja muissa etukäteisvalmisteluissa tarvitaan lakimiesten ja kirjanpitäjien panosta.

Varsinainen tuotantovaihe taas on lähempänä rakennustuotantoa kuin teollisuutta. Valmiin lopputuotteen monistaminen on toki jo sitten pienimuotoista teollisuutta.

Useampien erillisten rakennustöiden toteutus vaatii projektiorganisaatiota sekä tarvikkeiden ja työvoiman kuljetusta rakennuspaikalle, samoin elokuvan kuvaukset. Kun rakennus on valmis, kerätään kamppeet ja siirrytään seuraavalle kohteelle. Elokuvastudiot ovat taas lähempänä teollista prosessia, aivan kuten rakennuksiakin tehdään nykyään valmiiksi moduleiksi tehtaissa. Suomessa vain perinteisten studioiden rooli on aika vaatimaton sisäkuvauksia lukuun ottamatta.

Animaatioiden kohdalla taas elokuvan teon yhteys ohjelmointialaan on ilmeinen; ne ovat osin sama asia. Mutta myös perinteisen pitkän näytelmäelokuvan jälkituotannossa digitaalista tietojen hallintaa on entistä enemmän myös muun kuin äänen osalta. Suomalaisten elokuvatuotannon toimintojen kansainvälinen kilpailukyky saattaakin olla kovinta juuri digitaalisen animaation kaltaisissa asioissa.

Sivun alkuun

Ala kasvanut aika hyvin

Liiketoimintana liikkuvan kuvan tuotanto on Suomessa ollut perinteisesti suhteellisen pieni ala. Se työllistää vain noin 1 700 kokoaikaiseksi muutettua työntekijää, ja yritysten lukumäärä on runsaat 600. Liikevaihdon kasvu on ollut kuitenkin ihan kohtuullista. Kasvu on tosin suuntautunut valikoivasti.

Taulukossa 1 on esitetty kehitys elokuva- ja videotuotannon toimialan kasvu toimipaikkatasolla vuosina 1993-2006. Taulusta puuttuvat televisiotoimialan tuotantoyhtiöt. Verrattaessa elokuvatuotantotoimialan kasvua liikevaihdon tai kokonaistuotannon mittareilla kaikkiin liike-elämän palveluihin on elokuvatuotannon kasvu ollut tällä vuosikymmenellä ihan kohtuullista. Liikevaihto on alalla kasvanut noin 5 prosentin vuosivauhtia ja työllisyys vastaavasti noin 4 prosenttia vuosittain.

Taulukko 1. Elokuvien ja videoiden tuotanto (tol 9211) 1993-2006

  toimipaikkoja
lkm		 henkilöstö muutettuna
kokoaikaisiksi		 liikevaihto,
milj. euroa
1993 369 848 62
1994 378 724 66
1995 398 842 75
1996 398 817 86
1997 435 1 001 121
1998 460 1 259 109
1999 444 1 174 116
2000 455 1 218 121
2001 527 1 282 116
2002 550 1 377 119
2003 581 1 275 120
2004 589 1 330 122
2005 607 1 300 136
2006 638 1 452 149

Lähde : Yritysrekisteri, Tilastokeskus

Alan yritysten ja toimipaikkojen keskimääräinen koko työllisinä ilmaistuna on pysytellyt hämmästyttävän samana koko tarkasteluajan eli 2,3 kokoaikaisena henkilönä. Liikevaihto yritystä ja toimipaikkaa kohden on kasvanut hyvin maltillisesti, samoin liikevaihto työllistä kohden.

Taulukossa henkilöstöluvut on ilmaistu kokoaikaisina vaikka alalla pätkätyöläisyys onkin yleistä. Vuosittaisia lukuja ei pystyisi muuten vertailemaan. Vastaavat yritystason luvut ovat täysin saman suuntaiset joskin absoluuttisesti muutamaa kappaletta pienemmät. Vain muutamalla alan toimipaikoista yrityksen päätoimiala on jollakin muulla alalla.

Sivun alkuun

Ei kovin herkästi konkurssiin

Alan turbulentista luonteesta huolimatta ovat elokuvatuotantoalan yritykset Suomessa menestyneet viime aikoina kohtuullisesti, jos asiaa mitataan alan konkurssiherkkyydellä (Taulukko 2). Alalla laitetaankin mieluummin yritys lepäämään, tehdään muita töitä ja aloitetaan uudestaan kun tilanne on suotuisampi, eikä mennä konkurssiin. Monet ovat mukana useammassakin alan yrityksessä, jolloin töitä tehdään sen yrityksen kautta, mikä kulloinkin vetää.

Konkurssiherkkyys on ollut viime vuosina varsin kohtuullisesti noin yhden prosentin tuntumassa vuoden 2003 piikkiä lukuun ottamatta. Samanlainen piikki oli laman huipulla 1991, jolloin 16 yritystä meni nurin. Toki voi kysyä, missä määrin konkurssien näinkin pieneen määrään on vaikuttanut alalla yleisesti käytetyn ilmaistyövoiman rooli.

Taulukko 2. Elokuvatuotantoalan konkurssit (tol 9211)

  konkurssit % yrityksistä
1993 9 2,4
1994 5 1,3
1995 8 2,0
1996 8 2,0
1997 2 0,5
1998 4 0,9
1999 6 1,4
2000 7 1,5
2001 1 0,2
2002 6 1,1
2003 14 2,4
2004 5 0,9
2005 5 0,8
2006 8 1,3

Lähde: Konkurssitilastojen perusaineisto, Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Television osuus hallitseva

Pitkän elokuvan, josta yleensä puhutaan elokuvana, osuus on vain 10 prosenttia koko elokuvatuotannon liikevaihdosta Suomessa. Tämä ilmenee vuodelta 2006 tekemästäni tarkemmasta analyysistä (Taulukko 3). Poistin elokuvatuotantoalan (9211) yrityksistä 36 muille aloille kuuluvaa yritystä ja otin vastaavasti mukaan 17 radio- ja televisiotoiminta-alalle (922) sijoitettua yritystä, jotka kuuluisivat elokuva-alalle. Jaoin kaikki mukaan otetut toimipaikat niiden pääasiallisen toiminnan perusteella kuuteen ryhmään. Toki lukuisat alan yritykset toimivat useallakin mainituista ryhmistä.

Taulukko 3. Elokuvatuotanto lajeittain 2006

  toimipaikkoja lkm henkilöstö muutettuna kokoaikaisiksi liikevaihto, milj. euroa
pitkä elokuva 32 256,0 17,0
tv + dokumentti * 134 741,8 75,7
animaatio 14 54,5 4,9
mainos 35 192,4 28,3
video 188 259,7 23,8
äänitys + jälkituotanto 63 142,4 18,0
yht. eritellyt 466 1 646,8 167,6
erittelemätön 153 70,2 5,5
yht. 619 1 717 173,1

* Mukana 17 radio- ja tv-toiminta-alan (tol 9222) yritystä.
Lähde: Kirjoittajan omat laskelmat.

Työllisistä pitkän elokuvan osuus on jo suurempi, 15 prosenttia. Mutta analyysistä käy ennen kaikkea ilmi television hallitseva rooli alalla. Televisiolle päätyönään kuvia tekevien yritystoimipaikkojen osuus oli koko alan liikevaihdosta 44 ja henkilöstöstä 43 prosenttia.

Jälkituotantoon ja mainoselokuviin keskittyneiden yritysten liikevaihto yhtä työllistä kohden oli selvästi suurempi kuin muilla yrityksillä. Pienintä liikevaihto työllistä kohden oli odotetusti pitkiin elokuviin keskittyvissä yrityksissä, niissähän keskimääräinen henkilöstö on selvästi suurin.

Kaikkein pienin henkilöstöllä mitattu keskikoko oli videoyrityksillä ja erittelemättömillä, jotka useimmiten olivat yhden henkilön ylläpitämiä yrityksiä.

Sivun alkuun

Hakijoita enemmän, tukea vähemmän

Elokuvatuotannon yritykset toimivat Suomessa pääosin niin kuin millä tahansa vaihtelevaa projektitoimintaa harjoittavalla alalla - tukea lukuun ottamatta. Pieni väkimäärämme lisää paineita julkisen tukeen, varsinkaan pitkää elokuvaa tai dokumentteja on lähes mahdoton tehdä ilman sitä. Videoiden ja mainoselokuvien osalta tilanne on tietysti toinen. Ne nojaavat puhtaammin maksukykyiseen kysyntään. Televisiolle ohjelmia tekevien yritysten taloudellinen menestys on taas riippuvaista televisioyhtiöiden taloudellisesta tilasta.

Suomessa ei olekaan viime vuosina tehty yhtään pitkää elokuvaa ilman Elokuvasäätiön tukea. Ennakkotuen osuus pitkien, sekä näytelmä- että dokumentti-, elokuvien kokonaisbudjetista on silti viime vuosina keskimäärin selvästi laskenut. Kun se vielä vuosituhannen vaihteessa oli keskimäärin reilusti yli 40 prosenttia elokuvaa kohden, oli se vuonna 2006 vain 22 ja viime vuonna 33 prosenttia.

Tukiasteen laskua selittää pitkälti tukea hakevien elokuvien määrän nousu. Elokuvasäätiön maksama ns. jälkituki toki nostaa lopullista tukiosuutta hieman suuremmaksi katsojaluvuilla mitattujen menestyvien elokuvien kohdalla.

Sivun alkuun

Suomi-filmit tehdään kiireellä

Tuen tarve käy ilmeiseksi, kun vertaillaan elokuvien kuvausaikaa Suomessa ja muualla Euroopassa.

Suomalaisella elokuvalla on nykyään keskimäärin 30-35 kuvauspäivää. Ruotsissa elokuvia on mahdollisuus kuvata noin 50 päivän ajan, muualla Euroopassa kuvauspäiviä kertyy yleisesti 60-70.

Elokuvan teon tuottavuutta on näissä olosuhteissa enää mahdotonta nostaa. Tilanne merkitseekin julkiselle elokuvapolitiikalle aikamoisia haasteita.

Lähteet:
Elokuvasäätiön perustilastot sekä säätiön työntekijöiden kanssa käydyt keskustelut. Yritysrekisteri, Tilastokeskus.

Päivitetty 28.5.2008