Luontoisetuina gourmet-tason makuelämyksiä — Suuria alueittaisia eroja luonnon antimien keräämisessä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Marko Ylitalo on yliaktuaari Tilastokeskuksen elinolot-yksiköstä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Kuntapuntari-lehdessä 1/2008

Suomessa on yhteiskunnan yleisen muutoksen myötä siirrytty varsin nopeasti maatalousmaisesta syömisestä urbaaniin syömiseen. Ruokakori täyttyy nykyisin pääosin samoista tuotteista eri puolella maata. Erojakin toki löytyy, esimerkiksi metsän antimien hyödyntämisessä. Tässä artikkelissa selvitetään Tilastokeskuksen Kulutustutkimuksen aineiston avulla kotitalouksien omatoimista ruoan hankintaa sekä puutarhatuotteiden hyödyntämistä.

_________

Pohjois-Suomi erottuu marjastamisessa muista maakunnista, sillä Kainuussa ja Lapissa kotitaloudet kuluttivat eniten itse poimimiaan tai saatuja metsämarjoja vuonna 2006, noin nelisenkymmentä litraa kotitaloutta kohti (kuvio 1). Seuraavaksi eniten metsämarjoja pantiin pakkaseen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, jossa syysmetsän satoa kertyi 30 litraa taloutta kohti. Pohjois-Karjalassa marjametsällä oli ehditty käymään 27 litran edestä kotitaloutta kohden.

Kuvio 1. Kotitalouksien itse poimimat tai saadut metsämarjat maakunnittain 2006, litraa kotitaloutta kohti

Tarkastelussa Kainuun ja Lapin, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat on yhdistetty, koska näiden maakuntien kotitalouksien määrä on aineistossa vähäinen.
Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus

Puolukkaa kerättiin metsämarjoista eniten

Kotitalouksien itse keräämiä tai saatuja metsämarjoja kulutettiin keskimäärin 15 litraa kotitaloutta kohden vuonna 2006. Puolukoiden osuus tästä oli noin seitsemän litraa, mustikoiden viisi ja muiden marjojen, kuten lakkojen, osuus kolme litraa. Itse poimitut tai sukulaisilta, naapureilta tai tuttavilta saadut marjat kattoivat noin 93 prosenttia kotitalouksien metsämarjojen kulutuksesta.

Etelä-Suomessa kotitaloudet hyödynsivät itse poimittuja metsämarjoja selvästi vähemmän kuin pohjoisissa maakunnissa. Uudellamaalla kotitalouksien marjastusinto jäi seitsemän litraan taloutta kohden ja Varsinais-Suomessa vajaaseen ämpärilliseen eli noin kahdeksaan litraan. Ahvenanmaalla itse poimittuja tai saatuja metsämarjoja kulutettiin vielä vähemmän, noin kuutisen litraa kotitaloutta kohden.

Sivun alkuun

Maaseudulla marjastetaan, metsästetään ja kalastetaan

Maaseudulla metsä on lähellä, ja maaseutumaisten kuntien kotitaloudet hyödynsivätkin itse poimittuja tai saatuja metsämarjoja ruokataloudessa lähes kolme kertaa (27 litraa/kotitalous) enemmän kuin kaupunkimaisten kuntien kotitaloudet (taulukko 1). Kaupunkitalouksissa metsämarjojen omavarainen kulutus oli noin kymmenisen litraa taloutta kohti. Myös taajaan asuttujen kuntien kotitalouksien jäsenet suuntasivat syksyiseen metsään kaupunkitalouksien jäseniä useammin, sillä näissä talouksissa itse poimittujen tai saatujen puolukoiden, mustikoiden ja muiden metsämarjojen yhteenlaskettu kulutus oli noin 20 litraa taloutta kohden.

Taulukko 1. Omat ja saadut maatalous, puutarha- ja keräilytuotteet taajama-asteen mukaan 2006, kiloa/litraa kotitaloutta kohti

  Yksikkö Kotitaloudet
yhteensä
Kaupunkimaiset
kunnat
Taajaan asutut
kunnat
Maaseutumaiset
kunnat
Liha yhteensä kg 5 2 6 13
  josta hirveä kg 2 1 4 6
Kala kg 4 3 4 6
Omenat kg 8 7 11 12
Vihannekset kg 3 2 4 5
Juurikkaat kg 3 2 4 6
Perunat kg 18 7 29 46
Mansikat litra 5 2 7 10
Muut puutarhamarjat litra 14 9 21 25
Metsämarjat litra 15 10 20 27

Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus

Maaseudun kotitaloudet kuluttavat myös muita itse tuotettuja tai saatuja maatalous- ja puutarhatuotteita selvästi enemmän kuin muunlaisissa kunnissa asuvat kotitaloudet. Tämä lienee luonnollista, sillä maaseudulla muidenkin kuin maanviljelijöiden mahdollisuudet kotitarveviljelyyn ovat paremmat kuin tiheämmin asutuilla alueilla. Myös metsästys ja kalastus ovat maaseudun perinteisiä harrastuksia, mikä näkyy kulutustutkimuksessa maaseutumaisten kuntien kotitalouksien ilmoittamissa kalan ja hirvenlihan kulutusmäärissä.

Sivun alkuun

Hirvenlihaa syödään eniten pohjoisessa

Maaseutumaisten kuntien kotitaloudet valmistivat hirvikäristystä tai muuta riistaruokaa keskimäärin kuudesta kilosta omaa tai "naapurin isännältä" saatua hirvenlihaa, kun määrä kaupunkimaisten kuntien kotitalouksissa oli kilon luokkaa (taulukko 1). Taajaan asutuissa kunnissa kotitalouksien keskimääräinen hirvenlihan kulutus oli noin nelisen kiloa per talous.

Kotitaloutta kohti laskettu oman tai saadun hirvenlihan kulutus oli suurinta Kainuun ja Lapin alueella sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Maaseutukotitalouksien jäsenet pääsevätkin nauttimaan gourmet-tason makuelämyksistä riistan, kalan ja muiden luonnonantimien muodossa useammin kuin kaupunkitaloudet. Tuskin monessa maaseututaloudessa kuitenkaan ajatellaan, että riistaruuan valmistus on gastronominen erottautumisen keino, vaan ruokaa valmistetaan luonnonantimista kuten ennenkin on tehty.

Kalakeittoaineksia maaseutukotitalouksien verkkoihin jäi noin kuusi kiloa kotitaloutta kohden. Myöskään kaupunkimaisissa kunnissa asuvien kotitalouksien jäsenten ei tarvinnut aina suunnata lähikaupan kalatiskille, sillä he kalastivat tai ainakin saivat kalastavilta tutuiltaan tai sukulaisiltaan keskimäärin kolmen kilon verran kalaa taloutta kohti.

Maakuntien väliset erot itse kalastetun tai saadun kalan kulutuksessa olivat varsin pieniä. Itse kalastetun tai saadun kalan keskimääräinen kulutus oli suurinta Etelä-Savossa, Kainuun ja Lapin maakunnissa sekä Ahvenanmaalla.

Sivun alkuun

Maaseudulla melkein puolet perunoista omasta pellosta

Perinteiseen suomalaiseen kalakeittoon kuuluvat myös perunat. Maaseutumaisten kuntien kotitaloudet kuluttivat omassa, naapurin tai tuttavan pellossa kasvaneita perunoita keskimäärin 46 kiloa taloutta kohden vuodessa. Määrä kattoi 45 prosenttia näiden talouksien 103 kilon vuotuisesta perunankulutuksesta.

Kaupunkitaloudet korvasivat perunan ruuanlaitossa maaseututalouksia useammin jollain muulla, esimerkiksi pastalla, sillä näissä kotitalouksissa siikliä, nicolaa, rosamundaa ja muita perunalajikkeita käytettiin ruuanlaittoon vähemmän, keskimäärin noin 62 kiloa taloutta kohden. Noin 11 prosenttia eli seitsemisen kiloa tästä määrästä oli kotitalouksien ilmoitusten mukaan peräisin omasta tai tuttavan perunamaasta.

Taajaan asuttujen kuntien kotitalouksien omien perunoiden kulutus oli vuodessa keskimäärin 29 kiloa taloutta kohden. Määrä kattoi kolmasosan (34 %) perunoiden vuotuisesta kokonaiskulutuksesta (85 kg/talous).

Sivun alkuun

Etelä-Pohjanmaalla syödään perunaa eniten

Maakuntien välinen vertailu osoittaa, että suhteellisesti eniten omia tai saatuja perunoita kului Etelä-Savossa (kuvio 2). Noin puolet (51 %) kotitalouksien ruokaperunoista oli oman perunamaan satoa tai toiselta kotitaloudelta saatuja. Vastaavasti suhteellisesti vähiten omia perunoita kulutettiin uusmaalaisissa kotitalouksissa, jossa omien perunoiden osuus kokonaiskulutuksesta oli yhdeksän prosenttia.

Kiloissa mitattuna vähiten perunaa kulutettiin Etelä-Karjalassa, jossa kotitaloudet käyttivät perunaa ruuanvalmistuksessa 48 kiloa ja eniten Etelä-Pohjanmaalla, jossa perunankulutus lähenteli sataa kiloa (96 kg) kotitaloutta kohden. Etelä-Pohjanmaalla oman maan satoa käytettiin kiloissa mitattuna eniten (41 kg) ja Uudellamaalla vähiten (5 kg) kotitaloutta kohden.

Kuvio 2. Omien ja saatujen perunoiden kulutuksen osuus kotitalouksien perunoiden kokonaiskulutuksesta maakunnittain 2006, %

Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus

Sivun alkuun

Omien tuotteiden osuus elintarvikemenoista pieni

Omien tai saatujen maatalous-, puutarha- ja keräilytuotteiden merkitys kotitalouden ruokamenoissa on suhteellisesti katsoen marginaalinen. Ajankäyttötutkimuksen mukaan noin prosentti vastaajista ilmoitti olleensa marjastamassa tai sienestämässä ja 2,5 prosenttia kalastamassa tai metsästämässä (Pääkkönen & Niemi 2002). Tulkintaa vaikeuttaa hieman se, että nämä osuudet on laskettu koko vuoden ajankäytöstä, kun taas marjastus, sienestys ja metsästys ovat tiettyyn vuodenaikaan liittyviä harrastuksia.

Kun omille tai saaduille tuotteille lasketetaan tuottajahinta, oli niiden osuus kotitalouksien elintarvikemenoista runsaan kahden prosentin luokkaa. Maatalousyrittäjien kotitalouksissa suhteellinen merkitys on hieman suurempi, sillä omien tuotteiden kulutuksen laskennallinen arvo oli noin kahdeksan prosenttia kaikista elintarvikemenoista vuonna 2006.

Sivun alkuun

Luonnon antimista perinteitä ja elämyksiä

Luonnon antimien hyödyntäminen saattaa ruoanhankinnassa ja ruokatottumuksissa tuntua vähäpätöiselle. Luonnon antimilla on kuitenkin ollut varsin tärkeä merkitys perinteisessä ruokavaliossa, ja ne ovat siten vaikuttaneet ruokakulttuurimme muotoutumiseen (Varjonen & Viinisalo 2004).

Perinteiden vaalimisen lisäksi voidaan arvioida, että luonnon antimien sekä oman kasvimaan ja puutarhan tuotteiden keräämisen ja hyödyntämisen arvo on elämyksellinen. Vaikka metsässä samoilu itsessään on oiva tapa harrastaa hyötyliikuntaa ja virkistäytyä, se ei yksistään riitä kaikille luonnossa liikkumisen motivaatioksi: tarvitaan lisäksi jotain muuta mielekästä tekemistä.

Mielenkiintoa tarjoavat marjastaminen, sienestys, kalastus ja metsästäminen. Kaupantekijäisinä luonnon antimet rikastuttavat kotitalouden ravintoympyrää, kun pakasterasioihin pakatut vitamiinit koituvat kotitalouden jäsenten hyödyksi talven aikana. Samaa voidaan varmaan sanoa kasvimaan tuotteiden, puutarhamarjojen sekä omenien ynnä muiden puutarhahedelmien kasvattamisestakin: taloudellisessa mielessä niiden merkitys kotitalouksien kannalta on vähäinen, mutta oma sato on aina kuitenkin oma sato ja merkitys siten muulla tavoin moninkertainen kaupasta ostettuun verrattuna.

Sivun alkuun

Kuntien kolmijako taajama-asteen mukaan

  1. Kaupunkimaiset kunnat
    Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
  2. Taajaan asutut kunnat
    Taajaan asuttuja kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000 mutta alle 15 000.
  3. Maaseutumaiset kunnat
    Maaseutumaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000, sekä kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 %, asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000.

Lähteet:

Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus

Pääkkönen, Hannu & Niemi, Iiris (2002): Suomalainen arki. Ajankäyttö vuosituhanteen vaihteessa. Kulttuuri ja viestintä 2002:2. Tilastokeskus. Helsinki.

Varjonen, Johanna & Viinisalo, Mirja (2004): Ruokatottumusten muutos - ostetaanko rahalla vaivattomuutta ja ajansäästöä vai kestävää kehitystä? Teoksessa Ahlqvist, Kirsti & Raijas, Anu (toim.) Ihanne ja todellisuus - Näkökulmia kulutuksen muutokseen. Tilastokeskus. Helsinki.


Päivitetty 11.8.2008