Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa
- Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
- Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
- Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
- Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
- Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
- Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
- Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
- Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
- Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
- Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
- Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
- Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
- Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
- Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
- Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
- Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
- Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
- Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
- Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
"Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi", kirjoittaa Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -romaaninsa avaussanoiksi. Tuotantotoiminnassa tarvitaan Jussia (työpanos) ja kuokkaa (tuotantopääoma). Kolmas tarvittava tuotannontekijä on maa.
Pohjantähdessä silloin tuottamaton suo raivattiin viljaa ja heinää tuottavaksi pelloksi. Tuotantorakenteen muutoksen myötä maan merkitys tuotannontekijänä on päässyt unohtumaan. Se nousee yhä keskeisemmäksi luonnonvara- ja ympäristöasioiden vuoksi.
Maailman laajuinen huoli ilmastonmuutoksesta on yksi esimerkki tuotannontekijän merkityksen uudesta tulemisesta ja samalla käsitteen laajenemisesta. Maanpinnan kasvukyvyn ja sen uumenissa piilevien luonnonvarojen lisäksi tuotannontekijä maa sisältää myös maapinnan yläpuolisen ilmakehän.
Päivitetty 8.5.2008