Yritykset kantavat sosiaalista vastuuta Venäjällä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Harri Melin on Turun yliopiston sosiologian professori. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008

Venäjällä yritykset ovat pyrkineet siirtämään niille aikaisemmin kuulunutta vastuuta työntekijöistä ja ympäröivästä yhteisöstä paikallishallinnolle. Jos yritys on paikkakunnan ainoa, jonka ympärille yhteisö on rakennettu, vastuista on ollut hankalaa luopua kuntarakenteen heikkouksien vuoksi. Kovassa kilpailussa ammattitaitoisista työntekijöistä yritykset ovat kuitenkin uudelleen alkaneet tarjota työntekijöilleen parempia etuja.

Paperiteollisuuden rakennemuutos­ ja siitä johtuvat joukkoirtisanomiset ovat kirvoittaneet Suomessa vilkkaan keskustelun yritysten sosiaalisesta vastuusta. Yritysten sosiaalisesta vastuusta keskustellaan myös Venäjällä. Siellä keskustelun kohteena eivät niinkään ole irtisanomiset, vaan se miten järjestää työnjako teollisuusyritysten ja julkisen sektorin, lähinnä kuntien ja paikallishallinnon, välillä.

Venäjällä käytävän keskustelun taustalla on yhtäältä julkisen sektorin kyvyttömyys huolehtia kaikista sille säädetyistä uusista tehtävistä ja toisaalta Neuvostoliiton perintö, jonka mukaan tuotantolaitokset olivat vastuussa yhdyskuntien infrastruktuurista ja työntekijöiden sosiaaliturvasta sekä hyvinvoinnista.

Tehdasta varten rakennettiin kaupunki

Neuvostoliitto oli suunnitelmatalous, missä markkinat eivät määrittäneet tuotantoa. Keskitetty valtiollinen suunnittelu päätti yksittäisten yritysten tuotannosta ja tuotteiden jakelusta. Suunnittelu päätti myös tehtaitten perustamisesta. Tyypillisesti tehtaat perustettiin mahdollisimman lähelle raaka-ainevaroja. Tehtaat rakennettiin käytännössä keskelle korpia satojen kilometrien päähän asutuksesta.

Hyvä esimerkki on Magnitogorskin teräskaupunki Uraljoen rannalla. Tehdas on perustettu vuonna 1929 osana ensimmäistä viisivuotissuunnitelmaa. Tehdasta ja sen ympärille rakentuvaa tehdaskaupunkia kutsuttiin suunnittelemaan saksalainen Ernst May. Samalla kun rakennettiin terästehdasta, rakennettiin kaupunkia asuntoineen, katuineen, kouluineen ja liikerakennuksineen.

Tärkeää oli rakentaa myös maatiloja ja puutarhoja huolehtimaan työläisten elintarvikehuollosta. Tehdas ja kaupunki olivat sama asia. Tehdas vastasi kaupungin toiminnoista: lämmöstä, sähköstä, teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta. Kaupat ja ravintolat olivat tehtaan omistuksessa, samoin koulut ja päiväkodit. Nyt lähes 500 000 asukkaan Magnitogorsk on jo muutakin kuin terästehdas, mutta muutoksista huolimatta tehdas hallitsee edelleen koko ympäröivää seutua.

Suurin osa uusista neuvostoliittolaisista kaupungeista ei ollut kaupunkeja siinä merkityksessä, missä me kaupungit tunnemme, puhuttiin ns. monokaupungeista. Ne olivat yhden tehtaan ympärille rakentuneita yhdyskuntia, joiden olemassaolo oli täysin sidoksissa tehtaaseen. Suomessa vallitsi jokseenkin samanlainen tilanne 1800-luvun lopun teollistamisen aikoina. Tuolloin paperitehtaat vastasivat mm. tehdasyhdyskuntien asunnoista, kouluista ja terveydenhuollosta.

Sivun alkuun

Tehdas oli versio hyvinvointivaltiosta

Neuvostoliitossa ei erikseen mietitty yritysten sosiaalista vastuuta. Voidaan sanoa, että valtiososialismin perusyksikkö oli tehdas (tai maatila). Tehdas huolehti sille määrättyjen tuotteiden valmistuksesta ja työntekijöistään. Tehdasta voidaan luonnehtia neuvostoliittolaisena hyvinvointivaltion versiona.

Ammattiliitoilla oli tärkeä rooli sosiaalisten kysymysten organisoinnissa. Neuvostoliitossa ammattiliittojen tehtävät painottuivat tuotantosuunnitelman täyttämiseen, liitot kannustivat työntekijöitä ahkeroimaan tuotantosuunnitelman saavuttamiseksi. Toinen ammattiliittojen tärkeä tehtävä oli huolehtia tehtaan työntekijöiden hyvinvoinnista yhdessä tehtaan johdon kanssa.

Yrityksissä ammattiyhdistykset jakautuivat lukuisiksi alakomiteoksi, jotka osaltaan huolehtivat esimerkiksi asuntojen rakentamisesta ja jakamisesta, loma-asioista, lasten päiväkodeista, työläisten elintarvikehuollosta jne.

Sivun alkuun

Kuntien kyky huolehtia uusista vastuistaan heikko

Neuvostoliiton hajottua yritykset ovat pyrkineet luopumaan niille aiemmin kuuluneista sosiaalisista velvoitteista ja siirtämään ne julkisen sektorin hoidettavaksi. Tehtaat ovat perinteisesti vastanneet keskeisten infrastruktuuripalvelujen kuten veden-, sähkön- ja lämmönjakelusta.

Vielä kymmenen vuotta sitten oli varsin tyypillistä, että ihmiset asuivat tehtaan omistamissa asunnoissa, tehdas huolehti työmatkakuljetuksista, lapset olivat tehtaan tarhassa ja tehdas kustansi työntekijöiden lomamatkoja. Tällä hetkellä kuntien mahdollisuudet huolehtia kaikista edellä kuvatuista tehtävistä ovat rajallisia. Tämä johtuu kunnallisten rakenteiden keskeneräisyydestä ja kuntien rahan puutteesta.

Vaikka kuntien rahoitustilanne on meneillään olevan nousukauden aikana kohentunut tuntuvasti, niillä ei ole vielä resursseja hoitaa kaikkia tehtäviä. Esimerkiksi Karjalan tasavallassa sijaitsevassa Kontupohjassa paperitehdas vastaa edelleen sähköstä, vedestä ja työntekijöiden lasten päivähoidon järjestämisestä jne.

Tilanne on mielenkiintoinen. Suurin osa yrityksistä on tottunut huolehtimaan erilaisista lähiyhteisölle suunnatuista infrastruktuuripalveluista. Markkinataloudessa tällaiset palvelut ovat niille rasite, mutta kukaan muukaan ei pysty tehtävistä vastaamaan. Näyttääkin siltä, että valtio ja paikallishallinto kannustavat yrityksiä edelleen infrastruktuuri-investointeihin etenkin sellaisilla alueilla, missä kunnalliset rakenteet ovat kehittymättömiä. Venäläisille yrityksille tässä ei ole mitään uutta, sen sijaan ulkomaalaiset sijoittajat saattavat olla ihmeissään, kun niiden tarvitsisi rakentaa myös teitä ja asuntoja.

Sivun alkuun

Kontupohjan tehdas sijoittaa voittonsa työntekijöiden hyvinvointiin

Kontupohjan paperiteollisuusyhteisö sijaitsee Äänisen rannalla noin 50 kilometriä pohjoiseen Petroskoista. Kaupungissa asuu 34 400 henkeä. Kontupohjan kuntapiirin koko asukasmäärä on 43 500. Kuntapiiriin kuuluu kaupungin lisäksi 8 maaseutuasutuskeskusta, jotka koostuvat 75 kylästä.

Kontupohja on tärkeä metsäteollisuuskeskus, ja Kontupohjan sellu- ja paperitehdas on myös kansallisesti merkittävä sanomalehtipaperin tuottaja. Tehdas tuottaa kolmanneksen Venäjän sanomalehtipaperista, noin 700 000 tonnia vuodessa. Tehtaan tuotannosta yli 70 prosenttia menee vientiin. Tärkeitä vientimaita ovat muun muassa Saksa ja Suomi.

Kontupohjan tehdas on perustettu vuonna 1923. Se yksityistettiin vuonna 1992. Yksityistämisen yhteydessä tehtaan omistus siirtyi toimivalle johdolle ja työntekijöille. Omistus on säilynyt tehtaalaisten hallinnassa. Merkittävintä omistajavaltaa yhtiökokouksissa käyttää tehtaan toimiva johto. Vuodesta 1989 lähtien yhtiön toimitusjohtajana on työskennellyt Vitali A. Federmesser.

Sivun alkuun

Tehdas harjoittaa omaleimaista politiikkaa

Kohtupohjan paperitehdas on harjoittanut hyvin omaleimasta politiikkaa. Tehdas on investoinut huomattavan osan voitoistaan tehdasyhteisöön ja sen hyvinvoinnin kohentamiseen. Viime vuosien aikana se on laajentanut uusille aloille. Se on perustanut paikallista taloutta palvelevan tiilitehtaan, tehdas omistaa myös kalankasvattamon, sikalan ja karjatilan. Kaikkien laitosten tuotteita myydään tehtaan paikallisissa kaupoissa. Lisäksi karjatilalla on kaksi omaa myymälää Kontupohjan keskustassa.

Tehdas on panostanut poikkeuksellisen paljon myös henkilöstönsä hyvinvointiin. Se on rakentanut muun muassa jäähallin, urheiluhallin, harrastuskeskuksen ja remontoinut kulttuuripalatsin. Lisäksi tehdas on kohentanut kaupunkikuvaa kunnostamalla katuja ja korjaamalla kouluja ja päiväkoteja. Tehtaalla on myös kaksi uimahallia ja oma jalkapallostadion.

Mainittakoon, että jäähallin pääkäyttäjiä ovat juniorikiekkoilijat ja -kaunoluistelijat. Molemmille ryhmille on palkattu huipputason valmentajia Pietarista. Neuvostoliiton entiset jääkiekon supertähdet pelaavat näytösotteluja hallissa. Eläkeläisille tarjotaan kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Vuosittain eläkeläiset saavat ruokalahjoituksia. Kulttuuripalatsissa esiintyy säännöllisesti Venäjän kulttuurin huippuja, ja pääsylippujen hinnat ovat tehtaalaisille hyvin huokeita.

Tehdas maksaa työntekijöilleen tuntuvasti parempia palkkoja kuin mitä tasavallassa keskimäärin maksetaan. Tehtaalla on oma ammattikoulu, joka kouluttaa paperityöntekijöitä. Tehdas myöntää työntekijöiden lapsille stipendejä yliopisto-opintoihin Pietarin yliopistoissa ja tarjoaa vastavalmistuneille työpaikan. Tehdas on myöntänyt työntekijöille tontteja ja lainoja omakotitalojen rakentamiseen.

Työterveyshuolto on järjestetty erinomaisesti. Uusi terveysasema ja kuntoutuskeskus valmistuivat 2000-luvun alussa. Terveysaseman yhteyteen on rakennettu huippunykyaikainen sydänasema. Kaikki on varustettu ajanmukaisella tekniikalla, ja laitoksissa työskentelee erittäin ammattitaitoista henkilökuntaa. Petroskoin yliopiston lääkärit hakevat säännöllisesti uutta oppia Kontupohjasta.

Sivun alkuun

Uudenaikaista paternalismia

Tehtaan ja kaupungin väliset suhteet ovat tiiviit. Käytännössä tehdas johtaa myös kaupunkia. Kaupunki on täysin riippuvainen tehtaasta ja sen työntekijöiltä saaduista verotuloista. Tehdas myös huolehtii suurimmaksi osaksi kaupungin infrastruktuurin ylläpidosta.

Paperitehdas työllistää kaikkiaan noin 7 500 työntekijää, se on melkein puolet kaupungin ammatissa toimivasta väestöstä. Tehdas on erinomainen työnantaja. Sen tarjoamat etuudet ovat jotakin, josta esimerkiksi kaupungin palveluksessa oleva henkilöstö tai paikalliset palveluelinkeinojen työntekijät voivat vain uneksia.

Kun viisi vuotta sitten teimme tutkimusta Kontupohjasta, Petroskoissa työskennellyt Venäjän kommunistisen puolueen aluetoimitsija nimitti kaikkia tehtaalla työskenteleviä porvareiksi. Tällä hän viittasi lähinnä vain palkkojen eroon tehtaan ja muiden työnantajien välillä. Itse olemme kuvanneet Kontupohjaa uudenaikaisena paternalismina, jossa yhdistyvät vahvat sosiaalisen integraation ja sosiaalisen kontrollin elementit. Yhtäältä tehdas tarjoaa työntekijöille turvatun työn, hyvän palkan ja hyvät palvelut, toisaalta se edellyttää vankkaa uskollisuutta itseään kohtaan.

Lähteet:
Karhunen, Päivi ja Kosonen, Riitta (2006). Yritysten selviytymisstrategiat muuttuvassa yhteiskunnassa. Teoksessa Nikula (toim.). Katse Venäjään. ss. 131-144.
Kotkin, Stephen (1991). Steeltown USSR. University of California Prsess, Berkeley.
Melin, Harri (1996). Tehtaan varjossa. Tutkimus yritysjohtajista Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Acta Universitatis Tamperensis A 489, Tampere.
Melin, Harri (ed.) (2005). Social Structure, Public Space and Civil Society in Karelia. Kikimora Publications, Helsinki.
Nikula, Jouko (toim.) (2006). Katse Venäjään - suomalaisen Venäjä-tutkimuksen antologia. Aleksanetri-sarja 3-2006. Aksanteri-instituutti, Helsinki.


Päivitetty 8.4.2008