Kehitysmaat tuottavat työvoimaa maailmantaloudelle

  1. Väestönkasvun perustana korkea hedelmällisyys
  2. Syntyvyys avainasemassa
  3. Eriarvoisuus kuoleman edessä
  4. Muuttovirta teollistuneisiin maihin
  5. Poliittisten mullistusten seuraukset
  6. Työvoiman määrä huipussaan
  7. Työvoiman demografinen tarjontavaje
  8. Ikääntyminen globalisaation haasteena

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Työvoiman demografinen tarjontavaje

Työvoiman tarjonta riippuu siitä, kuinka paljon työikäisiä on ja miten heidän määränsä muuttuu. Hedelmällisyyden taso lisää työikäisten määrää ja vastaavasti eläkkeelle siirtyminen vähentää sitä. Siirtolaisuus puolestaan vähentää työikäisten määrää lähtömaissa ja lisää muuton kohdemaissa. Niin sanottu työvoiman demografinen tarjontavaje on likimääräinen tapa verrata työikäisen väestön määrän muutosta ja tarvetta ottaa työvoimaa ulkomailta. Mittarilla voidaan verrata työikään tulevan 15-24-vuotiaiden ikäluokan kokoa työiästä lähtevän 55-64-vuotiaiden ikäluokan kokoon.

Oheisessa esimerkissä (kuvio 4) on tarkasteltu 25 EU-maan (EU25) työikäisen väestön määrän kehitystä vuosina 1990-2050 Eurostatin vuonna 2004 laatiman väestöennusteen pohjalta. Tulosten mukainen työvoiman demografinen tarjontavaje on vaikuttanut jo pitkään monissa EU-maissa. Muun muassa Suomessa se alkoi vuonna 2003, ja maahanmuuttajia jo pitkään ottaneessa Saksassa jo 1990-luvun alkupuolella.

Kuvio 4. Työvoiman demografinen tarjontavaje EU:n 25 jäsenmaassa (EU 25) vuosina 1990-2050.

Lähde: New Cronos. Eurostat.

Vuoden 2008 jälkeen 25:ssä Euroopan unionin jäsenmaassa on eläkkeelle lähdössä olevassa ikäluokassa enemmän väkeä kuin työikään tulevassa ikäluokassa. Vaje olisi suurimmillaan vuonna 2026, ja silloin työikään tulevan ja sieltä poistuvan ikäluokan ero olisi suurimmillaan lähes 18 miljoonaa henkeä. Tähän vajeeseen pystytään vaikuttamaan ainoastaan lisäämällä maahanmuuttoa. Muuten työvoimaan ei pystytä hankkimaan tarpeeksi väkeä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 18.12.2007