Työvoima ikääntyy

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Tossavainen on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2007.

Työmarkkinoilla vallitsee tällä hetkellä positiivinen vire. Näköpiirissä on kuitenkin työvoiman ikääntymisestä johtuva työvoiman tarjonnan vähentyminen. Työvoiman tarve tulee koettelemaan erityisesti kuntasektoria.

Vuoteen 2006 mennessä Suomen työmarkkinat ovat toipuneet 1990-luvun lamasta kohtuullisen hyvin. Lamaa edeltävää työllisyyden tasoa ei ole aivan täysin saavutettu, ja työttömyys on edelleen korkealla tasolla, mutta verrattuna lamavuosiin on työmarkkinoiden yleiskuva tällä hetkellä myönteinen.

Miten käy jatkossa Suomen työmarkkinoilla? Jatkuuko työllisyyden kasvu ja voiko työttömyys vielä alentua? Onko uuden hallituksen ennustama 80 000 - 100 000 työllisen kasvu tavoitteena realistinen? Miten työvoimapulaan tulisi suhtautua? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vastaaminen edellyttää pohtimista, mihin tavoitteisiin ja tekijöihin voidaan vaikuttaa ja mihin yksinkertaisesti täytyy vain pyrkiä sopeutumaan mahdollisimman hyvin.

Talouskasvua ja työllisyyden kasvua voidaan pyrkiä edistämään talouspoliittisin päätöksin. Avoimien työpaikkojen ja työnhakijoiden kohtaamista eli työmarkkinoiden kohtaantoa voidaan tehostaa muun muassa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpitein sekä kehittämällä työvoiman alueellista liikkuvuutta. Asiantuntijoiden tehtävänä on etsiä ja päättäjien tehtävänä toteuttaa työllisyyden kannalta parasta talouspolitiikkaa.

Työmarkkinoilla vahvistuu kuitenkin itsenäinen kehityspiirre, joka on jokseenkin riippumatonta harjoitetusta talouspolitiikasta. Tämä hallitseva ja varmasti etenevä kehitys Suomen työmarkkinoilla on työvoiman ikääntyminen. Se on tekijä, joka on otettava annettuna. Ikääntymisestä ja sen vaikutuksista on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta koska se alkaa Suomessa aikaisemmin kuin EU-maissa keskimäärin, ansaitsee aihepiiri edelleenkin tarkastelua.

Työllisistä merkittävä osa yli 54-vuotiaita

Yleinen johtopäätös työvoiman ikääntymisestä ja suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisestä on, että työvoiman tarjonta alkaa supistua voimakkaasti vuodesta 2010 alkaen. On arvioitu, että vuodesta 2010 alkaen työmarkkinoilta poistuu noin 17 000 henkilöä vuosittain, vaikka maahanmuuttajien määrä kasvaisi 7 500 henkilöllä vuodessa. Kaikkiaan vuosina 2010-2025 työikäinen väestö vähenisi 265 000 henkilöllä (Työministeriö 2007; Valtioneuvoston kanslia 2007).

Nämä ovat voimakkaita arvioita lähiaikoina alkavasta työvoiman tarjonnan supistumisesta, joten merkkejä niistä näkyy jo nyt Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa (kuvio 1). Parin vuoden kuluttua kiihtyvä eläkkeelle siirtyminen näkyy selvästi työllisten ikärakenteen vanhentumisena vuoteen 2006 mennessä. Vuonna 1990 vielä vajaat 10 prosenttia työllisestä työvoimasta oli yli 54-vuotiaita, mutta vuonna 2006 yli 54-vuotiaiden osuus oli jo yli 17 prosenttia työllisistä. Ne henkilöt niin kutsutuista suurista ikäluokista, jotka laman aikana säilyttivät työpaikkansa, muodostavat tällä hetkellä merkittävän osan koko työllisyydestä, ja ovat nyt poistumassa työmarkkinoilta eläkkeelle.1

Kuvio 1. Työlliset ikäryhmittäin vuosina 1990, 1995, 2000 ja 2006.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Viime aikoina työllisyys on kehittynyt myönteisesti (ks. Petri Jäsken artikkeli tässä lehdessä). Työllisyyden kokonaiskasvusta on yli 54-vuotiaiden merkitys kuitenkin suuri (kuvio 2). Kun työllisyys kasvoi maassamme yhteensä 43 000 henkilöllä, kasvoi yli 54-vuotiaiden työllisyys 28 000 henkilöllä. Vuonna 2006 noin kaksi kolmasosaa työllisyyden kokonaiskasvusta selittyy yli 54-vuotiaiden työllisyyden kasvulla.

Kuvio 2. Väestön ja työllisyyden muutos ikäryhmittäin vuosina 2005-2006.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Vahva talouskasvu ylläpitää työllisyyden kasvua lisäämällä uusia avoimia työpaikkoja. Ripeästä talouskasvusta kertoo erityisesti se, että nuorten 15-24-vuotiaiden työllisyys on viime aikoina kehittynyt myönteisesti. Lisäksi tässä nuorten ikäryhmässä työllisyyden kasvu ylittää väestön kasvun.

Sen sijaan parhaassa työiässä olevien 25-54-vuotiaiden työllisyys ei vuonna 2006 kasvanut juuri lainkaan, vaikka se määrällisesti edustaa suurinta työllisten ryhmää. Ehkä juuri 25-54-vuotiaiden kohdalla koetaan eniten uusien työpaikkojen syntymistä, mutta myös työpaikkojen häviämistä. Vuositasolla työllisyyden kasvu voi siten jäädä vaatimattomaksi2. Ikääntymisestä kertoo puolestaan se, että 25-54-vuotiaan väestön määrä on kääntynyt laskuun. Tästä ikäryhmästä yhä useampi siirtyy vuosittain yli 54-vuotiaiden ikäryhmään.

Jos kohta työmarkkinoiden "luovaa tuhoa" tapahtuisikin eniten nuorien ja parhaassa työiässä olevien ikäryhmissä, tämä ajatus istuu huonommin yli 54-vuotiaiden ikäryhmään. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi 60-vuotias työttömäksi jäätyään ainakaan kovin helposti löytäisi uuden työpaikan uudelta toimialalta. Pikemminkin yli 54-vuotiaiden hyvä työllisyyskehitys selittyy työssä olevien ja työpaikkansa säilyttäneiden henkilöiden ikääntymisellä.

Työmarkkinoiden toiminta ainakin näyttää kovin erilaiselta 15-24- ja 55-74-vuotiaiden ikäryhmissä (kuvio 3). Ikäryhmittäinen työllisyysaste kertoo sen, kuinka moni ikäryhmästä on töissä tiettynä ajankohtana. Pitkän aikavälin kehitys ja suhdannekäänteet ovat puolestaan parhaiten havaittavissa työllisyysasteen trendistä. Kesätöistä johtuen vaihtelee 15-24-vuotiaiden työllisyys tietenkin voimakkaasti eri vuodenaikoina. Myös suhdanteet vaikuttavat nuorten työllisyyteen. Vuoteen 2003 ajoittunut taantuma vähensi nuorten työllisyyttä. Tämän jälkeen elpynyt taloudellinen toimeliaisuus nosti nuorten työllisyysastetta 43 prosentin tuntumaan vuoden 2007 kesäkuuhun mennessä.

Kuvio 3. 15-24- ja 55-74-vuotiaiden työllisyysaste ja niiden trendit 2000-2007 (kesäkuu), prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Sitä vastoin 55-74-vuotiaiden työllisyyden kasvuun ei suhdanteilla ja vuodenajoilla näytä olleen mitään vaikutusta. Ikääntymisestä kertoo yli 54-vuotiaiden työllisyysasteen tasainen kasvu 2000-luvulla. Tässä ikäryhmässä työllisyysaste oli noin 37 prosenttia kesäkuussa 2007. Suomen työmarkkinoilla eletään poikkeuksellisia aikoja: 55-74-vuotiaiden työllisyysaste lähestyy jo samaa tasoa kuin 15-24-vuotiaiden työllisyysaste.

Kuvioiden 2 ja 3 perussanoma on selvä. Viime aikojen hyvä työllisyyden kokonaiskehitys on pitänyt sisällään yleisestä talouskehityksestä riippumattoman ja itsenäisesti kehittyvän elementin - työpaikkansa säilyttäneiden määrän kasvun yli 54-vuotiaiden ikäryhmässä. Voidaan odottaa, että 2010-luvulla työllisyyden kokonaiskehitys sisältää saman elementin, mutta sillä kertaa vähenevänä.

Sivun alkuun

Eniten työllistävillä toimialoilla eniten ikääntyneitä

Työllisyyden ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa eroja toimialojen välillä (kuvio 4). Suomessa päätoimialoista merkittävin työllistäjä on julkiset ja muut palvelut. Vuonna 2006 yksin tämä toimiala työllisti 801 000 henkilöä eli joka kolmas työllinen Suomessa ansaitsi elantonsa tällä toimialalla. Julkisissa ja muissa palveluissa valtaosa työllisistä on melko iäkkäitä, sillä lähes puolet toimialan työllisistä oli 45-vuotiaita tai sitä vanhempia.

Kuvio 4. Työlliset ikäryhmittäin ja toimialoittain vuonna 2006.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Toiseksi merkittävin työllistäjä maassamme on teollisuus. Vuonna 2006 teollisuudessa työskenteli 465 000 henkilöä eli noin 19 prosenttia maamme koko työllisyydestä. Myös koko teollisuudessa työlliset ovat suhteellisen iäkkäitä; reilut 41 prosenttia alan työllisistä koostuu vähintään 45-vuotiaista. Rakennemuutoksen toimialana myös maa- ja metsätalouden työlliset ovat keskimääräistä iäkkäämpiä.

Sitä vastoin kotimarkkinoiden yksityisissä palveluissa työskentelee paljon nuoria. Kaupan-, majoituksen- ja ravintola-alan kaikista noin 381 000 työllisestä suurin osa eli 67 prosenttia oli alle 45-vuotiaita vuonna 2006. Tällä toimialalla on runsaasti myös aivan nuorimpia työntekijöitä, sillä joka viides toimialalla työskentelevä oli alle 25-vuotias. Myös liike-elämän palvelut edustavat toimialaa, jossa on melko runsaasti nuoria. Nuoret työntekijät ovatkin perin tuttu näky kotimarkkinoiden yksityisissä palveluissa.

Kansantalouden koko työpanosta ja työllisten ikärakennetta ajatellen kiinnittyy huomio väistämättä julkisiin ja muihin palveluihin. Toimialan tärkeyttä voidaan perustella myös siksi, että se sisältää julkiset hyvinvointipalvelut. Julkiset hyvinvointipalvelut ovat pääosin kunnallisia koulutus-, terveys-, sosiaalipalveluita, kuten koulut, terveyskeskukset, vanhainkodit ja lasten päivähoidon palvelut. Seuraavaksi katsotaan tämän palvelutoimialan ikärakennetta tarkemmin työnantajatyypin mukaan (kuvio 5).

Kuvio 5. Julkisten ja muiden palveluiden työlliset ikäryhmittäin ja työnantajatyypin mukaan vuonna 2006; kunta tai kuntaliitto, yksityinen ja valtio.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Määrällisesti kunta on suurin palvelualan työnantaja. Vuonna 2006 julkisten ja muiden palveluiden työllisistä oli kunta-työnantajan palveluksessa 450 000 henkilöä eli noin 56 prosenttia koko toimialan työllisistä. Koko maan työllisistä lähes joka viides tekee töitä kunnallisissa palveluissa.

Kunta-työnantajan palveluksessa työskentelevien ikärakenne poikkeaa merkittävästi yksityisen sektorin ja valtion palveluksessa olevien ikärakenteesta. Kunnallisissa palveluissa noin 53 prosenttia eli yli puolet oli 45-vuotiaita ja sitä vanhempia. Vähintään 50 vuotta täyttäneitä oli vajaa 37 prosenttia. Yli 54-vuotiaita oli 89 000 eli noin 20 prosenttia kunnallisten palveluiden kaikista työllisistä.

Suomessa eniten työllistävien toimialojen eli julkisten ja muiden palveluiden sekä koko teollisuuden työntekijät ovat varsin ikääntyneitä. Varsinkin kunnallisissa hyvinvointipalveluissa henkilöstö on keskimääräistä varttuneempaa, ja heitä alkaakin siirtyä 2010-luvulla runsain joukoin eläkkeelle. Hyvinvointipalveluiden tuottamisen kannalta tämä voi olla ongelma, sillä itse palveluiden kysyntä tuskin vähenee jatkossa.

Sivun alkuun

Kohti uutta työllisyyden rakennemuutosta 2010-luvulla?

Kansantalouden kannalta tärkeänä työllistäjänä palveluiden roolia voi 2000-luvun Suomessa verrata teollisuuden tai maa- ja metsätalouden rooliin vuosikymmeniä sitten. Erityisesti kunnallisten palveluiden piirissä työskentelevien määrä on suuri. Monilla paikkakunnilla kunta onkin suurin työnantaja. Esimerkiksi Espoossa, joka on kuulu korkean teknologian työpaikoistaan, Espoon kaupunki on silti suurin yksittäinen työnantaja yli 13 000 työpaikallaan.

Tarkastellaan työllisyyden ikärakennetta rakennemuutoksen näkökulmasta. Kuvioon 6 on tarkoituksellisesti valittu kaksi toimialaa, jotka talouden rakennemuutoksen kannalta poikkeavat mahdollisimman paljon toisistaan. Maa- ja metsätalous edustaa historiallista Suomea ja toimialaa, jonka merkitys työllistäjänä on vähentynyt aina 1960-luvulta lähtien. Uutta kasvavaa toimintaa ja teknologista kehitystä edustaa informaatiosektorin tavara- ja palvelutuotanto (nk. ICT-sektori), jonka merkitys työllisyydessä on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien3.

Kuvio 6. Työlliset ikäryhmittäin ICT-sektorilla sekä maa- ja metsätaloudessa vuonna 2006.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Kun vuonna 2006 työllisiä oli koko maassa 2 444 000, ICT-sektorin osuus oli tästä 136 000 eli noin 5,6 prosenttia koko työllisyydestä. Samana vuonna maa- ja metsätaloudessa työskenteli 114 000 eli 4,7 prosenttia koko maan työllisyydestä. Voimakkaasta rakennemuutoksesta kertoo, että vajaassa 20 vuodessa on maa- ja metsätalouden työllisten määrä vähentynyt puolella, ja että 10 vuodessa on ICT-sektorin työllisten määrä kasvanut lähes 70 prosenttia.

Kuten odottaa sopii, talouden rakennemuutos näkyy myös toimialojen ikärakenteessa. Maa- ja metsätaloudessa työlliset ovat ikääntyneitä, ja toimialan työllisyyden väheneminen tulee jatkumaan eläkkeelle siirtymisen myötä. Sitä vastoin ICT-sektori on onnistunut houkuttelemaan töihin paljon nuoria. Noin 57 prosenttia alan työllisistä oli alle 40-vuotiaita vuonna 2006.

Mahdollisesta tulevasta rakennemuutoksesta kertoo kunnallisten palveluiden ja ICT-sektorin työllisten ikärakenteen vertailu (kuvio 7). Hyvinvointipalveluja tuottavan merkittävän työllistäjän työntekijät ovat Suomessa myös merkittävän ikääntyneitä. Ero suhteellisessa ikärakenteessa on selvä kun kunnallisia palveluita verrataan koko maan keskiarvoon ja erittäin suuri kun sitä verrataan ICT-sektoriin.

Kuvio 7. Työllisten ikärakenne ICT-sektorilla, kunnallisissa palveluissa ja kaikilla toimialoilla vuonna 2006, prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Kuvioiden 5 ja 7 ikärakenne herättää tärkeitä ja hieman hämmentäviäkin kysymyksiä. Miten kunnallisten palveluiden tarjonta toteutuu jatkossa? Löytyykö ratkaisu palveluiden tuottamiseen yksityistämisen ja ulkoistamisen kautta? Kokevatko nuoret ylipäätänsä työskentelyn esimerkiksi terveydenhoidon parissa tarpeeksi mielekkäänä?

Kysyntää palveluille joka tapauksessa on. Terveydenhoidon ja lasten päivähoidon palvelujen saatavuuteen on maassamme totuttu viimeisten vuosikymmenien aikana. Kunnallista ja laajasti koko maahan levittäytynyttä koululaitosta pidetään itsestään selvyytenä. Väestön ikääntyminen ja vanhusten määrän kasvu korostavat jatkossa entisestään hoitopalveluiden tarjonnan toimivuutta.

Nämä palvelut myös pitävät sisällään toimintoja, joita ei voi korvata teknologisella kehityksellä. On äärimmäisen vaikea kuvitella käytännön työelämän tilannetta, jossa terveyden-, lasten- ja vanhustenhoidon sekä koulutuksen henkilöstöä voitaisiin korvata roboteilla. Nykymaailman globalisoituvilla työmarkkinoilla ICT-sektori voi pyrkiä tehostamaan toimintojaan teknologian turvin tai vaikkapa siirtää koko tuotantonsa ulkomaille. Sen sijaan hyvinvointipalveluiden tuottamisen paikka ja niiden kysyntä on - ja myös pysyy - kotimaassa.

_______

1 Suurilla ikäluokilla ymmärretään vuosina 1945-1950 syntyneitä. Lapsia syntyi noina vuosina seuraavasti: (1945) 95 758, (1946) 106 075, (1947) 108 168, (1948) 107 759, (1949) 103 515 ja (1950) 98 065. Vuosina 1990-2005 lasten syntyvyys oli keskimäärin noin 57 000 - 66 000 lasta vuotta kohden.
2 Virta-ominaisuuksien puuttumisen vuoksi ei työvoimatutkimuksessa voida seurata henkilöiden työmarkkina-asemassa tapahtuvia muutoksia. Työvoimatutkimuksen tulkinta perustuu siten vain keskiarvojen vuosimuutoksiin.
3 Tässä tarkastelussa ICT-sektoriin luetaan työvoimatutkimuksesta toimialat Konttori- ja tietokoneiden valmistus, Muu sähkökoneiden ja -laitteiden valmistus, Radio-, TV- ja tietoliikennevälineiden valmistus, Lääkintäkojeiden, kellojen jne. valmistus, Teleliikenne ja Tietojenkäsittelypalvelut. ICT-sektorin määrittelystä ks. OECD (2002) ja Tilastokeskus (2003).

Lähteet:

OECD(2002): Measuring the Information Economy 2002, Paris.
Työministeriö (2007): Työvoima 2025, Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä, Työpoliittinen tutkimus 325.
Tilastokeskus (2003): Tiedolla tietoyhteiskuntaan IV.
Valtioneuvoston kanslia (2007): Rekrytointiongelmat, työvoiman tarjonta ja liikkuvuus, Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2007.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 11.10.2007