Luontokokemukset ja ekologia kaupungin suunnittelun voimavaroina

  1. Kaavoitus ja hoitosuunnittelu luovat viihtymisen puitteet
  2. Ovatko luontokokemukset ja ekologia linjassa?
  3. Arvokartat tuovat tietoa elinympäristön laadusta
  4. Tiedonkeruussa on kyse myös kuntademokratiasta
  5. Kaupungin suunnittelu konkretisoi yhteiskunnan arvoja

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Maija Sipilä toimii tutkijana ja Liisa Tyrväinen professorina Metsäntutkimuslaitoksessa. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 14/2007

Kaupunkialueisiin liittyvät kokemukselliset arvot - esimerkiksi miellyttävät paikat ja pelottavat reitit - ovat tärkeää tietoa, kun kaupunkia halutaan kehittää ihmisten elinympäristönä. Keravalla tietoa kaupunkilaisten ja hallinnon välillä jaetaan kyläilloissa.

Urbaani häly ja työelämän paineet saavat ihmiset hakemaan vastapainoksi rauhaa ja virkistystä lähiluonnosta. Kun luonto aiemmin merkitsi ihmisille hyvinvointia ennen kaikkea taloudellisen hyödyntämisen kautta, luonnon merkitys on nykyisin korostunut henkisen hyvinvoinnin ja stressistä palautumisen lähteenä. Luonnossa oleskelun on todettu vaikuttavan psyykkiseen terveyteen myönteisesti. Tuoreen tutkimuksen mukaan viikoittainen kontakti luontoon töihin tai opiskeluun liittyen lisää myönteisiä tuntemuksia ja vähentää kielteisiä. Laadukkaat, riittävän helposti saavutettavat luontoympäristöt myös houkuttelevat ihmisiä ulkoilemaan ja samalla huolehtimaan fyysisestä terveydestään.

Millaista luontoa kaupungissa sitten tulisi olla? Koska ympäristön kokeminen on subjektiivista, tietynlainen luonto tuskin miellyttää kaikkia samalla tavalla. Yleisellä tasolla tiedetään, että Suomessa kaupunkilaisten mielipaikat sijaitsevat selvästi useammin luonnossa - tyypillisimmin metsäalueilla kuin rakennetussa ympäristössä. Tutkimusten mukaan kaupunkilaiset arvostavat erityisesti luonnonmukaiselta tuntuvia, kevyesti hoidettuja viheralueita. Vain pieni osa kaupunkilaisista viihtyy parhaiten täyteen rakennetussa ympäristössä. Kaikkein tiiviimmin rakennetuilla esikaupunkialueilla ihmisten mielipaikat sijaitsevat tyypillisesti yhä kauempana, usein jopa toisen kunnan puolella. Jotta tervehdyttävää, laadukkaaksi koettua elinympäristöä olisi mahdollista vaalia ja kehittää, tarvitaan kaupunkisuunnitteluun myös yksityiskohtaisempaa tietoa ihmisten tiettyihin paikkoihin liittämistä merkityksistä ja tarpeista.

Kaavoitus ja hoitosuunnittelu luovat viihtymisen puitteet

Perusedellytykset ihmisten mahdollisuuksille ylläpitää hyvinvointiaan kaupungissa luodaan maankäytön suunnittelussa. Yleiskaavoitus tuo puitteet sille, millaista luontoa missäkin voi kokea. Siinä määritellään edellytykset kehittää viheralueita verkostona, joka mahdollistaa esimerkiksi kulkemisen asuinalueilta laajemmille viheralueille muita viheralueita pitkin. Laajat viheraluekokonaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia esteettisiin elämyksiin sekä rauhan ja hiljaisuuden kokemukseen, joita ei välttämättä löydy kovin helposti kaikista asuinympäristöistä. Täydennysrakentaminen voi pahimmillaan pilkkoa laajemmat yhtenäiset viheraluekokonaisuudet pienemmiksi alueiksi, jolloin niiden laatuominaisuudet muuttuvat merkittävästi.

Kuvio 1. Viheralueiden kolme arvostetuinta laatuominaisuutta

Luonnon kokemisen kannalta on keskeistä myös se, miten maankäytön tavoitteita konkretisoidaan asemakaavoissa ja edelleen alueiden rakentamisessa ja luonnonhoidossa. Varsinkin organisaatioltaan suurten kaupunkien haasteena on saada koko suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmä toimimaan siten, että kaupunkiympäristön kehittämistä koskevat ajatukset välittyisivät tavoitteista toteutukseen asti alun perin tarkoitetulla tavalla. Kyse on ensinnäkin tiedonkulusta eri suunnitteluprosessien ja suunnitelmien toteutuksen välillä. Ratkaiseva merkitys on lopulta poliittisella päätöksenteolla, jossa myönnetään tai evätään resurssit suunnitelmien toteuttamiseen.

Kasvavissa kaupungeissa on tyypillistä, että täydennysrakentaminen ja virkistys kilpailevat samoista, vielä rakentamattomista alueista. Jos luontoa halutaankin säilyttää, sen arvoa on punnittava myös suhteessa esimerkiksi palvelujen ja liikennereittien rakentamisen tarpeisiin. Elinympäristön viihtyisyyden mahdollistamista määrittävät maankäytön suunnittelussa edelleen monet muun muassa kunnallistekniikkaan ja luonnonsuojeluun liittyvät velvoitteet. Esimerkiksi vastuu uhanalaisen kuoriaisen suojelusta voi tarkoittaa, että uusi rakentamishanke siirretään sen vuoksi lähemmäksi asutusta vaikka sitten asukkaiden viihtyvyyden kustannuksellakin.

Luonnonhoidon suunnittelussa luontoon liittyvien intressien monimuotoisuus tulee vastaan vielä konkreettisemmin. Luonnonhoidon suunnitteluun ei välttämättä kohdistu vastaavia taloudellisia odotuksia kuin esimerkiksi asuinrakentamista ohjaavaan suunnitteluun. Ulkoilualueina toimivista metsistä saadaan jossain määrin myös puunmyyntituloja. Pienemmissä kunnissa taloudelliset tavoitteet ovat kuitenkin ensisijaisia, ja neljäsosa suomalaisista kunnista hoitaakin metsiään pelkästään talousmetsinä.

Taloudellisesti tuottava metsien hoito tarkoittaa yleensä voimakkaita hakkuita, jotka moni ulkoilija taas kokee kielteisinä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on luopunut taloudellisista tuottotavoitteista ulkoilumetsien hoidossa. Viihtyisyyden luomisessa on silti edelleen haasteena muun muassa tarpeet erilaisille harrastustoiminnoille ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle. Miten löytää sopu koiranulkoiluttajien, hiihtäjien, mönkijäharrastajien ja värikuulasotureiden tarpeille rajatulla alueella? Luontoa muuttaviin harrastustoimintoihin on myös ekologeilla sanansa sanottavana.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 31.7.2007

Jaa