Lapset lomaketutkimuksen vastaajina
- Kognitiiviset taidot kehittyvät vähitellen
- Testauksella lomake sopivaksi
- Menetelmän valinta tärkeää
- Valtaero otettava huomioon
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Menetelmän valinta tärkeää
Yksittäisten kysymysten muotoilun ja lomakkeen testaamisen lisäksi tiedonkeruumenetelmä on valittava lapsille sopivaksi. Aikuisille hyvin soveltuvat tiedonkeruumenetelmät kuten haastattelu tai paperilomakekysely eivät aina tuota luotettavinta aineistoa lapsia koskevassa tiedonkeruussa.
Yksi tapa kerätä tietoa lasten toiminnasta on käyttää päiväkirjamenetelmää, jossa lapsi kirjaa tietyn ajanjakson tapahtumat päiväkirjaan. Esimerkiksi ajankäyttötutkimuksessa kirjataan harrastukset ja ravitsemustutkimuksessa ruokailut ja välipalat. Menetelmä on monesti luotettavampi kuin tavallinen kyselylomake, koska kysymykset päiväkirjassa koskevat "tässä ja nyt" -tilannetta, eikä se ei vaadi lapselta niin paljon muistikapasiteettia kuin kysymyksiin vastaaminen jälkikäteen (de Leeuw ym. 2004; Scott 1997). Tiedonkeruun onnistumiseksi lapsen motivointi päiväkirjan täyttämiseen on erittäin tärkeää.
Kansainvälisesti on saatu hyviä kokemuksia itsetäytettävän sähköisen lomakkeen käytöstä lapsilla (esim. van Hattum & de Leeuw 1999; de Leeuw ym. 2004). Varsinkin isommilla lapsilla menetelmä toimii hyvin, koska nuoret ovat kiinnostuneita tietotekniikasta ja heidän tekninen osaamisensa on hyvä. Paperilomake muistuttaa helposti koulun koevastaamista eikä siksi ole motivoiva ja esimerkiksi luokkatilanteessa käytettynä se ohjaa helpommin "oikeiden", sosiaalisesti suotavien vastausten antamiseen. Van Hattumin ja de Leeuwin (1999) kiusaamista koskevassa tutkimuksessa yli 8-vuotiaat koululaiset pitivät tietokoneella olevan lomakkeen täyttämistä miellyttävämpänä sekä erityisesti luottamuksellisempana kuin paperilomaketta.
Hyviä kokemuksia on saatu myös menetelmällä, jossa kysymykset ovat nauhurilla. Lapsi kuuntelee kysymykset nauhurilta kuulokkeilla ja merkitsee vastauksensa erilliseen vastauslomakkeeseen. Tällöin lukuvaikeudet eivät ole esteenä (kuten paperilomakkeella) ja vastaustilanne on haastattelua luottamuksellisempi ja yksityisempi. Lapsi voi kelata nauhaa ja kuunnella kysymyksen tarvittaessa uudelleen. Scott (1997) käytti menetelmää kotitaloushaastattelussa, jossa vanhempien tiedot kerättiin haastattelulla ja samanaikaisesti perheen lapsi vastasi kyselyyn nauhurin avulla toisessa huoneessa. Nauhurin käyttö ei tuottanut testauksessa eikä varsinaisessa tiedonkeruussa mitään ongelmia.
Päivitetty 12.4.2007