Elämystalous yhtä suuri Suomessa ja Ruotsissa

  1. Elämystalouden laskenta - kysynnän vai tarjonnan kautta
  2. Ruotsin mallissa kulttuuria ja matkailua
  3. Tanskassa otettu urheilu mukaan
  4. Lapin mallissa mukana vain ydin elämysaloista
  5. Sateenvarjomalli on laajin
  6. Elämys- vai kokemustalous?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Aku Alanen toimii yliaktuaarina Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 11/2007

Mikä on elämys? Entä sitten elämystalous? Sen osuus kansantaloudesta? Vastauksia on useita; tässä ensimmäiset laskelmat Suomen osalta - Ruotsissa, Tanskassa ja Lapissa käytetyillä määritelmillä.

  • TIETOYHTEISKUNTA meni jo, eläköön tarinayhteiskunta.
  • Tuotteiden imagosta ja ulkomuodosta tulee pääasia, hyödyllisyydestä ja funktiosta liitännäinen.
  • Nälän tyydyttäminen ei ole enää tärkeintä vaan syömiseen liittyvät elämykset.

Edellä joitain tunnuksia, jotka kertovat elämystalouden noususta ja elämän muuttumisesta elämysprojektiksi.

Elämystalous on yksi monista käsitteistä, joilla on pyritty kuvaamaan kulutusyhteiskunnan, palvelualojen ja samalla aineettoman pääoman roolin kasvua viime vuosina. Käsitettä on käytetty maailmalla jo 1950-60-luvuilla, mutta vasta 1990-luvulla se nousi laajempaan keskusteluun useallakin taholla. Käsitteen nousun yhtenä konkreettisena lähtölaukauksena pidetään yleisesti Disneyland-teemapuiston perustamista Anaheimiin vuonna 1995. Tutkijoiden keskuudessa toki oli asiasta käyty syvällisempää keskustelua jo aiemmin, erityisesti Gerhard Schulzen kirjan julkaisemisen jälkeen.

Elämystalouskeskustelua seuratessa pitää kuitenkin muistaa, että se perustuu keskiluokkaiseen tapaan ajatella elämyksiä. Köyhän ja rikkaan elämyksien eron problematiikka ei kuulu tämän keskustelun piiriin. Köyhälle elämässä on kyse monesti enemmän selviytymisestä kuin elämyksistä.

Käsite alkoi esiintyä 1990-luvun lopussa julkisuudessa samanaikaisesti usealla eri taholla. Kansainvälisesti tunnetuimmat alan gurut Joseph Pine ja James Gilmore USA:ssa ja toisaalla Rolf JensenTanskassa julkaisivat 1999 kirjat aiheesta. Suomi on ollut asiassa hyvin ajan hermolla jo ennen noiden kirjojen julkaisua. Vuonna 1999 elämysalat otettiin osaksi sisäministeriön osaamiskeskusohjelmaa lappilaisten aloitteesta.

Elämystalouden piirissä vaikuttaa monia erilaisia suuntauksia, jotka korostavat eri asioita. Suuntaukset voi ryhmitellä vaikkapa kolmeen, kuten Sanna Tarssanen ja Mika Kylänen ovat tehneet:

  1. Amerikkalainen suuntaus liittää asian ennen kaikkea brändäykseen - hyvin lähelle liiketaloudellista potentiaalia.
  2. Keskieurooppalainen suuntaus, joka on sisällöltään hyvin kirjava ammentaen paljon saksalaisista juurista, tarkastelee asiaa koko yhteiskunnan tasolla. Schulze jakaa kaikki tuotteet kahtia: käyttötavaroihin ja elämystavaroihin, joilla kummallakin on omat markkinat - erityisesti kysyntä toimii eri tavoin eri markkinoilla. Jotkut tavarat voivat lisäksi vaihtaa ryhmää tilanteen mukaan.
  3. Kolmas suuntaus nojaa pohjoismaiseen ajattelutapaan. Siinä on yritetty yhdistää edellisten hyvät puolet. Painopiste on ollut erityisesti Lapissa se, miten elämyksiä tuotetaan, miten luodaan puitteita elämyskokemuksille.

Keskustelua käydään tietysti myös suuntausten välillä eikä pelkästään sisällä. Suomessa asian kehittely ja osallistuminen kansainväliseen keskusteluun on ollut pääosin lappilaisten varassa.

Elämystalouden laskenta - kysynnän vai tarjonnan kautta

Edellisistä malleista amerikkalainen ja lappilainen voidaan ymmärtää pääosin tarjontalähtöisiksi, ja laskenta voidaan tehdä suoraan elämystarjonnan kautta. Sen sijaan schulzelainen tai yleisemminkin keskieurooppalainen tarkastelu vaatii oikeastaan laskemista sekä kysynnän että tarjonnan kautta. Kysyntälähtöistä elämystaloutta tarkastelen tämän artikkelin kakkososassa. Siinä vapaa-ajan käsite ja käyttö on keskeistä. Tässä tyydyn pääosin perinteiseen tarjontalähtöiseen toimialojen valintamalliin.

Suomessa ei ole toistaiseksi tehty varsinaisia kansantalouden tason laskelmia elämystalouden suuruudesta. Sen sijaan Lapin alueella on tehty hyvinkin yksityiskohtaisia arvioita liikevaihdosta ja työllisten määrästä. Ruotsissa on tehty kolmekin erilaista makrolaskelmaa, Tanskassa ainakin yksi. Seuraavan karkean vertailun pohjana elämystalouden suuruudesta Suomen kansantaloudessa käytän eri Pohjoismaissa ja Lapissa tehtyjä sovelluksia.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 19.2.2007

Jaa