Suomiko varallisuuden häntäpäätä?

  1. Miten Suomen kotitalouksien varallisuutta voidaan mitata?
  2. Varallisuustutkimuksessa rahoitusvarat todellista pienempinä
  3. Arvio suomalaisten varallisuudesta
  4. Varallisuus on hyvin epätasaisesti jakautunut

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Eeva Hamunen työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä ja Markku Säylä tutkijana Elinolot-yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 11/2007

Varallisuutta voidaan kuvata useilla eri tavoilla. Kyselytutkimuksilla saadaan tietoa varallisuuden jakautumisesta kotitalouksien kesken, mutta varallisuuden tason kuvaamiseen ne eivät riitä. Niiden valossa suomalaiset ovat todellista köyhempiä.

YK:n tutkimuslaitos Wider julkisti tutkimuksen maailman varallisuuden jakautumisesta 5.12.2006. Useissa itsenäisyyspäivän lehdissä pääuutinen oli Suomen huono sijoitus vertailtaessa henkeä kohden laskettuja eri maiden varallisuuden tasoja toisiinsa. Sijoituimme samaan kategoriaan Puolan, Tšekin ja Portugalin kanssa ja selvästi muiden länsimaiden jälkeen.

Suomen kotitalouksien varallisuuden tason vertailu muihin maihin ei ollut Widerin tutkimuksen keskeisin teema, mutta on luonnollista, että tiedot henkeä kohti lasketusta varallisuudesta ja suhteessa muihin maihin kiinnostavat. Valitettavasti varallisuuden tilastointi on toistaiseksi varsin puutteellista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Esimerkiksi Eurostatin ja OECD:n keräämät varallisuustiedot eivät kata kaikkia varallisuuseriä.

Kansainvälisiä vertailuja tehtäessä joudutaan käyttämään julkisesti saatavilla olevia tilastoaineistoja. Tilastovirastoilla on lisäksi käytössään muita aineistoja ja täydentäviä arviointitapoja. Kun Widerin tavoitteena on kuvata koko maailman varallisuuden yleistä jakautumista, ovat julkisesti saatavilla olevat aineistot yleensä riittäviä. Maakohtaisessa erikoistarkastelussa on usein mahdollista käyttää tarkennettuja tietoja. Suomen osalta jo Widerin tarkasteluun olisi voinut lisätä OECD:n tietokannassa julkisesti saatavilla olevat rahoitusvarallisuustiedot. Tässä kirjoituksessa käytämme myös muita, ja myös uudempia, lisätietoja ja tarkennamme suomalaisten varallisuutta koskevaa arviota. Kokonaiskuvaa tarkennus ei paljon muuta: Suomi ei ole kansainvälisissä vertailuissa erityisen varakas maa.

Miten Suomen kotitalouksien varallisuutta voidaan mitata?

Kotitalouksien varallisuustutkimus on ehkä Suomessa toistaiseksi tunnetuin varallisuutta koskeva tietolähde. Sitä on tehty Tilastokeskuksessa vuosilta 1987, 1988, 1994 ja 1998. Ennakkotietoja on jo julkistettu vuotta 2004 koskevasta tutkimuksesta, jonka lopulliset tiedot julkaistaan tänä keväänä. Varallisuustutkimus on kotitalouksille kohdistettu kyselytutkimus. Se antaa tietoja varallisuuden jakautumisesta mm. sosio-ekonomisen aseman ja kotitaloustyypin mukaan.

Widerin tutkimus ei kuitenkaan Suomen osalta sisältänyt varallisuustasoja kuvaavia tilastoja. Kansantalouden tilinpidon järjestelmä pitää sisällään myös varallisuustiedot sektoreittain, niin rahoitus- kuin reaalivarallisuudesta. Suomessa näitä ns. varallisuustaseita ei toistaiseksi laadita juoksevassa tilastotuotannossa, koska niiden tuottaminen ei ole vielä kuulunut EU:n lakisääteiseen tilasto-ohjelmaan. Kuitenkin merkittävä osa varallisuustiedoista tuotetaan muiden kansantalouden tilinpidon osa-alueiden yhteydessä.

Rahoitustilinpito sisältää rahoitustaseet - varat ja velat - kotitaloussektorille kuten myös muille sektoreille. Pääomakantalaskelmat sisältävät tiedot kiinteästä varallisuudesta sektoreittain, esim. kaikista asuin- ja muista talonrakennuksista. Pääomakantamalli perustuu ns. investointikertymämenetelmään, jossa varat arvotetaan investointien jälleenhankintahintaan.

Sekä rahoitustilinpidon että pääomakannan tiedot toimitetaan säännöllisesti Eurostatiin ja OECD:hen, joiden tietokannoista ne ovat saatavilla.

Tilastoista puuttuu kuitenkin varallisuutta kuvaavia eriä. Merkittävimmät kansantalouden tilinpidon yhteydestä puuttuvat varallisuuden lajit ovat metsät, maa ja muut luonnonvarat, joiden arvoa koskevaa juoksevaa tilastotuotantoa ei tällä hetkellä ole. Myös asuntojen tonttimaa puuttuu pääomakannan asuntovarallisuutta koskevista tiedoista. Asunnoista on kuitenkin tehty erillinen asuntojen markkinahintoihin perustuva rinnakkaislaskelma, joka sisältää myös tonttimaan.

Tilastokeskuksessa on ajoittain tehty laskelmia Suomen kansanvarallisuudesta. Näissä laskelmissa on arvioitu myös juoksevasta tilastotuotannosta puuttuvat erät kuten metsät, maa ja luonnonvarat. 1

Usein varallisuustarkasteluissa, kuten Widerin tutkimuksessakin2, huomioidaan myös kestokulutushyödykkeet. Kotitalouksien kulutusmenotiedoista saadaan vuosittaiset aikasarjat kestokulutustavaroiden hankinnoista. Niiden perusteella voidaan laskea kestokulutustavaroiden pääomakanta. Laskelmia on tehty erityistarkoituksiin, mutta niitä ei ole julkaistu.

Kotitalouksien eläkevarallisuus rahoitustilinpidon tai varallisuustutkimuksen tiedoissa koskee vain yksilöllistä, vapaaehtoista eläkevakuutusta. Pakollinen, lakisääteinen työeläkevakuutus luokitellaan Suomessa julkiseen sektoriin eikä sitä kirjata tilastoissa kotitalouksille. Työeläkemaksujen ja maksettujen eläkkeiden erotus kasvattaa julkisen sektorin säästöä. Niissä maissa, joissa eläkkeet hoidetaan pääosin yksityisten sopimusten kautta, kotitalouksille kirjautuu huomattava määrä varallisuutta eläkevakuutuksista.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 19.2.2007

Jaa