19.3.2002

Lisätietoja: Eugen Koev (09) 1734 3397, Antti Suoperä (09) 1734 5163
Vastaava tilastojohtaja: Ilkka Lehtinen

Tilastokeskus aloittaa omakotitalojen ja -tonttien hintaindeksien tuottamisen

Tilastokeskuksen asuntojen hintojen seuranta on tähän asti kattanut ainoastaan vanhat osakehuoneistot. Seurannan ulkopuolelle ovat jääneet asuinkiinteistöjen ja tonttien hinnat. Maanmittauslaitokselta on saatu pitkään monipuolista ja kattavaa tietoa kiinteistökaupasta, mutta varsinaista kiinteistöjen hintaindeksiä ei ole aikaisemmin tuotettu. Kiinteistöjen hintaindeksi tarjoaa käyttäjille toisen näkökulman kiinteistöjen hintoihin ja omalta osaltaan täydentää toisaalta Maanmittauslaitoksen virallista kauppahintatilastoa ja toisaalta Tilastokeskuksen asuntojen hintaindeksiä.

Keskeisin ero hintaindeksin ja kauppahintatilaston välillä on siinä, että kun kauppahintatilasto ensisijaisesti kuvastaa kauppojen ja hintojen jakaumaa tiettynä ajankohtana, hintaindeksi keskittyy mittaamaan hintojen muutosta ajankohdasta toiseen. Jälkimmäisessä korostuvat eri ajankohtien myytyjen kiinteistöjen laatueroista johtuvat hintaerot ja miten ne otetaan huomioon laskelmissa. Koska jokainen kiinteistö on varsin yksilöllinen ja sen hintaan vaikuttavat lukuisat tekijät, kiinteistöjen hintaindeksin konstruoinnissa joudutaan käyttämään tilastomenetelmiä, jotta indeksissä olisi vakioitu tärkeimmät hintaan vaikuttavat kiinteistön ominaisuudet.

Kiinteistöjen hintaindeksin kauppahintatiedot saadaan Maanmittauslaitoksen kauppahintarekisteristä ja niihin yhdistetään tietoja Väestörekisterikeskuksen kiinteistötietojärjestelmästä. Hintaindeksi laaditaan erikseen omakotitaloista (rakennetut pientalokiinteistöt) ja omakotitalotonteista (rakentamattomat pientalokiinteistöt). Kauppojen suhteellisen vähäisen määrän, suurten hinnanvaihtelujen ja tilastomenetelmän takia indeksit on mahdollista julkaista huomattavasti karkeammalla aluejaolla kuin asuntojen hintaindeksit.

Lähiaikoina Tilastokeskus julkaisee kiinteistöjen hintaindeksien menetelmäselvityksen sekä tulokset vuosilta 1985-2001. Jatkossa kiinteistöjen hintaindeksi valmistuu noin 2,5 kuukautta tilastoneljänneksen päättymisestä. Tulokset julkaistaan verkkojulkaisussa. Keskeisimmät tiedot julkaistaan myös Asuntojen hinnat -neljännesvuosijulkaisun yhteydessä.

Keskeiset tulokset 1985-2001

Omakotitalojen hintakehitys on ollut 1980- ja 1990-luvun vaihdetta lukuun ottamatta lähes samanlainen kuin osakehuoneistojen hintakehitys. Tonttien hinnat nousivat samalla vauhdilla aina 1990-luvun vaihteeseen saakka, mutta jatkoivat nousuaan muutaman neljänneksen pidempään kuin osakehuoneistojen ja omakotitalojen hinnat. Lisäksi näyttää siltä, että tonttien hintoihin 90-luvun lama ei ole vaikuttanut yhtä voimakkaasti kuin omakotitalo- ja osakehuoneistojen hintoihin.

Koko maan asunto- ja kiinteistömarkkinoiden hintakehityksestä vuosina 1985-2001 voidaan havaita sama profiili. Hintakehityksen käänteet ovat omakotitaloilla ja osakehuoneistoilla lähes identtiset ja tonteilla vastaava pätee muutaman neljänneksen viiveellä. Tilannetta havainnollistaa kuvio 1.

Kuvio 1: Rakentamattomien pientalotonttien, omakotitalojen ja osakehuoneistojen hintaindeksit koko maassa ajankohdilla 1985-2001/3, 1985=100

Kuviosta 2 havaitaan, että pääkaupunkiseudulla omakotitalojen hintakehitys reagoi voimakkaammin suhdanteisiin erityisesti silloin, kun asuntomarkkinat ovat olleet vilkkaita. Tämä näkyy 1980- ja 1990-lukujen loppupuolien ripeämpänä hintakehityksenä. Merkille pantavaa on, että pääkaupunkiseudulla omakotitalojen hintakehitys ei ole jäänyt käytännössä koskaan koko maan hintakehityksen alapuolelle.

Kuvio 2: Omakotitalojen hintaindeksit koko Suomessa, pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella ajankohdilla 1985-2001/3, 1985=100

Kuviossa 3 on kuvattu rakentamattomien pientalokiinteistöjen hintakehitys koko maassa, pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Rakentamattomien pientalotonttien hintakehitys on ollut tarkastelujaksolla keskimäärin nopeampaa kuin omakotitalojen hintakehitys. Pääkaupunkiseudulla suhdanteet näkyvät voimakkaampana tonttien kuin omakotitalojen hinnoissa. 1980-luvun lopussa pääkaupunkiseudulla tonttien hinnat nousivat erityisen nopeasti, mutta vastaavasti 1990-luvun alussa hinnat laskivat muita alueita nopeammin. Muualla Suomessa tonttien hintakehitys on ollut samantapainen kuin omakotitaloilla.

Kuvio 3: Rakentamattomien pientalotonttien hintaindeksit 1985-2001/3, 1985=100

Kuvioissa 4 ja 5 tarkastellaan indeksin dekompositiota - sitä, miten laatu- ja painokorjaustekijät sekä alueellisilla painoilla painotettujen keskihintojen muutokset näkyvät tonttien ja omakotikiinteistöjen hintakehityksessä ajankohtien 1985 ja 2001 välillä.

Kuvio 4: Omakotitalojen hintaindeksien jakaminen osatekijöilleen koko Suomessa ajalla 1985-2001/3, 1985=100

Omakotitalojen osalta painotettujen geometristen keskihintojen ja laatuvakioidun hinnanmuutoksen välinen ero selittyy lähes yksinomaan laatukorjausindeksillä ja tarkemmin omakotitalojen iän systemaattisella kasvulla vuodesta 1985 nykyhetkeen. Painokorjauksen merkitys on vähäinen.

Rakentamattomien pientalotonttien osalta laatuvakioidun hintaindeksin ja geometristen keskihintojen kehitystä havainnollistaa kuvio 5.

Kuvio 5: Rakentamattomien pientalotonttien hintaindeksin osittaminen osatekijöilleen koko Suomessa ajalla 1985-2001/3, 1985=100

Tonttien osalta laatukorjauksen merkitys korostuu. Tämä voidaan havaita geometristen keskihintojen ja varsinaisen laatuvakioidun indeksin erilaisina profiileina. Tonteissa erityisesti kaavan laadun kontrolloinnilla on ollut suuri merkitys tarkasteltavalla ajanjaksolla.